MATKA 09 SYYSKUUSSA 2009
Lemmenjoki
23. - 27.9.2009
Lemmenjoen kansallispuistossa
kohteenani oli Ravadasköngäs, vesiputous 15 kilometriä lähimmältä parkkipaikalla. Nilkan takia en
kuvitellut tekeväni pidempää reissua.
Joen vartta edestakaisin putoukselle ja sen ympäristössä liikkumisesta kertyi kävelyä noin 36
kilometriä.
23.9.2009
Ajaminen Leviltä Pokkaan oli mielenkiintoista, parikymmentä kilometriä pehmeää hiekkatietä joka
tuntui kuin olisi ajanut loskassa. Suoraan ajaessa auto vaihtoi vähän väliä suuntaa ja mutkassa
mentiin suoraan, tai sladissa. Lemmenjoella Njurgalahden parkkipaikalla ei ollut kovaa ruuhkaa,
pari autoa kun lähdin maastoon. Melko pian alkumatkasta tuli vastaan kaksi seuruetta, joten saattaisin
saada olla melko rauhassa.
Naavaa männyn oksilla. Puhtaassa ilmassa naava voi kasvaa pitkäksi, ainakin ylemmillä
oksilla mistä porot eivät sitä ylety syömään. Naava sisältää c-vitamiinia sekä naavahappoa
jolla on antibioottisia vaikutuksia.
Koska minulla ei ollut kiirettä, ajattelin kulkea 15:n kilometrin matkan kahden päivän aikana.
Ensimmäiseksi yöksi jäin Sotkajärvelle viiden kilometrin kävelyn jälkeen. Itse joen rannalla ei
ollut erikoisemmin kuvattavaa, mutta aivan leirin ja polun vieressä oli kiva pienestä purosta
muodostunut matala vesiallas, jonka rannoilla oli vielä hieman värikkäitä lehtiä. Muuten täällä ei
enää ollut kuin joissain harvoissa puissa siellä täällä lehtiä jäljellä.
Teltan pystytyksen ja päivällisen jälkeen ihmettelin nilkkaani, mutta koska se ei ollut muuttunut
huonompaan suuntaan, päätin suoriutua vielä viimeisistä vaelluksista rauhallisella tahdilla.
Illan kuvailuista tuli tällaista,
parin minuutin valotusajalla kun pilvet liikkuivat mutta maan tasolla ei käynyt juurikaan tuulen virettä.
24.9.2009
Aamupäivällä pakkaillessani tavaroitani teltassa saapui viereiselle laavulle suurempi kovaääninen
ryhmä, kansallispuiston ominaisuuksia. Eilisen lyhyen kävelyn perusteella ainakaan tämä
kansallispuiston perusosa ei tuntunut tarjoavan kovinkaan jännittäviä hetkiä mitä tulee itse
taivaltamiseen. Tämän päivän erikoisuutena vaikuttikin kartan perusteella olevan venelossi jolla
pääsisin joen yli.
Seäriknivan venelossi. Vedä vene rannalla, hyppää kyytiin ja vedä tai souda itsesi vastarannalle.
Lossille päästyäni olin jossain päivämatkani puolivälissä. Joen ylitys ei tuottanut ongelmia,
veneen pohjalla oli kylläkin riittävästi vettä. Päästyäni joen yli tuli heti perässäni kolmen
hengen ryhmä, jotka tulivat myös pitämään taukoa lähimmälle taukopaikalle. Odottelin heidän
lähtevän ensin jotta saisin liikkua ja kuvailla rauhassa.
Maan värit kun puista ovat jo lehdet pudonneet.
Polku kulkee alkumatkan jälkeen aivan joen rantaa.
Lounastauolla Härkäkoskella ei tarvinnut olla myöskään yksin,
kuukkelit pyörivät ympärillä
ja yksi kävi pomppimassa pöydällä kun laitoin ruokaa. Näiden kansallispuiston pääreittien ympärillä
elävät kuukkelit lienevät jo melko kesyyntyneitä kun jokainen matkaaja tarjoaa jotain syötävää. Minä en,
ettikööt perkele omat ruokansa.
Ravadasjärven autiotuvalla ei ollut ketään kun sinne pääsin. Melko pian perässäni tuli kuitenkin
sama ryhmä joka oli ohittanut minut venelossin luona. Tämä kyseinen autiotupa on jaettu kahtia ja
yhteensä tänne taisi olla luvattu mahtuvan 17, joten ei vielä ahdasta. Hetken huilinnan jälkeen
veneellä (näytti maksavan tähän tuvalle 12 € ja Kultahaminaan 15 €) tuli viisi teltallista
ihmisiä, majoittuivat siis kuitenkin onneksi telttoihinsa. Täältä tuvalta on 700 metriä Ravadaskönkäälle
ja tämä on lähin paikka vesiputoukselta jonne saa leiriytyä, joten sen puoleen ei ollut valinnanvaraa.
Eipä tuo matka vielä haittaa vaikka pimeässä pitäisi kulkea.
Ravadasjärven autiotuvan toinen puoli, toisella puolella erona yhtenäiset laverit.
Tuvista löytyy kamiinat lämmitystä varten ja kaasuliedet ruoanlaittoon.
Vesiputouksella kuvailua rajoittaa eroosion takia kielletty liikkuminen koskialueen ympärillä muuten
kuin merkityillä poluilla. Ei siitä kuitenkaan ollut niin suuresti haittaa, sopiva kuvauspaikka
löytyi ja sain kuvani tehtyä.
Odotellessani pilvien värjäytymistä edellistä kuvaa varten kuvasin
tämän.
Takaisin kämpällä laitoin ruokaa ja iskin kamiinaan liekit, hieman lämpöä tupaan. Yötaivas oli
tähtikirkas kun kävin pesemässä hampaat, ennustin kylmää yötä. Minä olisin juuri sopivasti tuvassa.
25.9.2009
Eilisen illan onnistuneen putouksen kuvauksen ansiosta saatoin ottaa tämän aamun rennosti, mutta
sain kuitenkin ikävän herätyksen kun telttoihinsa majoittuneet aloittivat ovirallin viereiseen tupaan.
Ovirallia, eli jatkuvaa kulkemista edestakaisin ulos ja sisään, säesti kovaääninen puhe ja huudot ja
mieleeni tuli, että luonnossa liikkujat ovat itsekkäitä paskiaisia. Pysyttelin kuitenkin makuupussissa
ja sain nukuttua hieman lisää kun muut olivat lähteneet. Edellisen illan kylmäyö-ennusteeni osui
oikeaan ja aamulla oli heinikot ja laituri kuurassa vielä siinäkin vaiheessa kun minä pääsin ylös.
Ravadasjärven autiotupa.
Puolenpäivän jälkeen saapui useampi ryhmä eläkeläisiä veneillä, erämummoja kuten nuorin saamelaisista
oppaista sanoi minulle. Pysyttelin tuvassa, mutta haastattelijoita kyllä riitti. ”Oletko nähnyt
karhuja?” ”Mistä päin olet?” Kaikilla samat kysymykset ja kaikille samat vastaukset. Jollekin kerroin
olevani Lohjalta, mutta alunperin Espoosta, jolloin lähti sana pihalla kiertämään. ”Missä se on joka
on Espoosta? Tuolla tuvassa on mies Espoosta.” Hetken kuluttua tuli joku mummo joka tiedusteli mistä
päin Espoota, oli parin kilometrin päästä sieltä missä ennen asuin. Ehkä ajattelen nuoruuden kauhulla,
mutta toivottavasti - jos yhtä vanhaksi elän - minulla olisi vielä vanhana muitakin puheenaiheita
taskussa jos olen tämän kaltaisessa paikassa. Jotain hyvääkin, pääsin mukavasti kuuntelemaan sivusta
kun yksi saamelaisista joikusi erämummoille, toki olisin voinut hyvin kuvitella hienommankin ympäristön
tätä varten kuin tuvan portaat. Näillä oppailla oli kuulema vuoden viimeinen turistiryhmä, seuraavaksi
poroja. Siis porotaloutta hoitamaan.
Menin taas illalla kuvaamaan putoukselle, mutta pilvet eivät tehneet yhteistyötä. Ensimmäisen illan
onnistumisen vuoksi päätin jättää edes kokeilematta enää huomisaamuna, sillä huomenna lähden takaisin.
Rannat olivat vielä punaisina Lemmenjoella vaikka puut
olivat pitkälti jo lehtensä pudottaneet.
26.9.2009
Pilvetön ja tuulinen sää Ravadasjärveltä lähtiessä, tällä kertaa kuitenkin myötätuulta.
Kamoja pakatessa kaksi opasta saapui veneillä tuvalle lämmittämään soppia ja lähtiessäni putoukselta
päin oli tulossa suurehko ryhmä kävellen, sopiva aika lähteä. Koko päivän jatkui aamullakin ollut
hyvä ilma. Kävelin takaisin Sotkajärvelle, jossa olin ollut ensimmäisenkin yön. Ainoa mutka matkassa
oli, kun Härkäkosken venelossi oli vastarannalla. Hiekalla, ei vedessä. Tuuli joka painoi minun
puoleiselle rannalle tai aallot sitä eivät olleet niin ylös nostaneet, vaan joku oli jatkanut
matkaansa työntämättä sitä takaisin veteen, joku perkeleen idiootti. Tovin narua nyittyäni vene
irtosi hiekalta ja pystyin vetämään sen omalle puolelleni. Soutaminen olisi ollut kivempaa kuin
narusta vetäminen, mutta joku oli poikkaissut toisen airon tapin hankaimeen. Illalla oli pilvetön
taivas ja väsymys, joten jätin kuvailut väliin, olinhan menomatkalla ollut samassa paikassa paremmissa
olosuhteissa.
Jyrkkä hiekkarinne saamelaisittain Leammijohkaan eli lämpimään jokeen.
|