Övervatnet on järvi Lyngenin alppien itäpuolella Elvevolldalenissa, eli jossain laaksossa. Tänne pääsee melko lähelle autolla, mutta vaellusta voi pidentää nousemalla ylemmäs vuoristoon.

Tämä oli lyhyempi reissu, 8 kilometriä kävelyä.

Taivas oli puolipilvinen kun ajoin alas avotunturista meren tasolle jossa ilma oli +11, Haltilla oli ollut +5. Bensa riitti lähimpään kylään jossa pääsin tankkaamaan, euron korkean kurssin ansiosta bensa oli halvempaa Norjassa kuin Suomessa. Olisin päässyt näppärästi vuonon yli lautalla, mutta koska kameran akut piti ladata, tarkoitti se ajamista vuonon ympäri. Sähköä saa autossa tavallisia latureita varten invertterillä, joka muuttaa tupakansytyttimen tavalliseksi pistorasiaksi. Taisin maksaa kyseisestä vehkeestä suunnilleen 30 euroa, huomattavasti halvempaa kuin ostaa joka laitteelle oma auton tupakansytyttimeen käyvä laturi. Siirsin kuvat kameran muistikortilta miniläppäriin ja otin varmuuskopiot ulkoiselle kovalevylle Skibotnissa samalla kun söin toisen aamupalan.

Tie Övervatnetille lähtee Elvevollenissa sillan jälkeen vasemmalle etelästä tultaessa, pieni tie kulkee talon ohi ja peltojen välissä loivasti ylöspäin. Jätin auton niitylle kun tiellä tuli vastaan lammasaidan portti, tästä olisi nelisen kilometriä Övervatnetille, 300:n metrin korkeudessa olevalle järvelle.

Koko matka autolta järvelle oli nousua ja hiki ehti tulla, mutta näkymä alemman Nervatnetin rannalla oli kiipeämisen arvoinen. Vuoret nousevat kilometrin näitä kahta järveä ylemmäs, veden pinta oli täysin tyyni ja huiput ylsivät pilviin. Jatkoin Övervatnetille ohittaen pari vesiputousta melko jyrkkää polkua pitkin ja lounaan jälkeen pystytin teltan koivikkoon, toivoen hieman tuulensuojaa, jos sille tulisi tarvetta. Lopun iltapäivää saatoin ottaa rennosti ja kuvailla, ilman ollessa mukavan lämmin, siis verrattuna mitä oli ollut edellisessä kohteessa. Kaikki vaikutti hyvältä kuvailua varten, ennen kuin illalla alkoi satamaan ja sää muuttui harmaaksi.

Sade taukosi aamupäivällä, jolloin ehdin mukavasti käydä pesemässä hampaat ja tiskaamassa kattilan kun sade jo jatkui. Nukuin ja välillä napostelin eväitä iltapäivään saakka jolloin laitoin lounasta. Kokkaillessa teltan toiseen kylkeen iski ensimmäinen todella kova tuulenpuuska, pohjoisesta. Teltta tuntui kestävän kovat puuskat, ainoa huoli oli kiilojen pysyminen maassa.

Vettä satoi jatkuvasti, välillä voimakkaampina ryöpsähdyksinä kuin joku olisi heittänyt vettä teltan päälle ämpärillä. Sade ja tuulenpuuskat taukosivat välillä hetkeksi, hämäten niiden loppumista, turha toivo. Teltan tuuletusaukoista kurkkimalla totesin näkyvyydenkin heikentyneen. Takaisin makuupussiin odottamaan parempaa säätä.

Matkan jälkeen kotona katsoin millaisia tuuliarvoja oli lähimmillä sääasemilla mitattu. Tromssassa päivän keskiarvo oli ollut 23 m/s, suurin jatkuva tuulen nopeus 32 m/s. Toisella asemalla Tromssasta hieman pohjoiseen, keskiarvo 32 m/s, suurin 63 m/s. Eli kovaa oli tuullut.

Koko matkan aikana en ottanut yhtään kuvaa kahtena päivänä, tämä oli toinen niistä.

Koko yön jatkui järkyttävät tuulenpuuskat ja vesisade. Maa oli heinikkoista joten kiilat pysyivät hyvin paikoillaan, kerran yöllä kiristin teltan eteisen pituussäädettävät kiilalenkit. Teltta kyllä tuntui menevän puuskissa kaksinkerroin onnettoman matkaajan päälle. Ripustin rätin roikkumaan tuuletusaukon vetoketjun lenkkiin josta tippui vettä makuupussin päälle, ennen tätä keksintöä välillä tuulen ravistellessa telttaa vetoketjun lenkki toimi sprinklerinä kastellen telttaa tehokkaasti sisäpuolelta. Jotain positiivista, kylmä ei onneksi ollut kaiken muun lisäksi.

Aamulla tuuli oli hieman rauhoittunut, mutta vesisade jatkui. Iltapäivällä pääsin käymään heittämään vedet ja tarkastamaan teltan kiilat. Sillä sivulla jonne tuuli kovimmin iski, ensimmäinen kiila oli kyllä vielä maassa mutta vääntynyt mutkalle. Nämä sateet olivat tulleet vuorten huipuille lumena, hienon näköistä, vielä kun sade lakkaisi jotta kuvaaminen olisi mukavampaa.

Illalla sade taukosikin jopa puoleksi tunniksi jolloin lähdin kuvailemaan. Vesisade oli nostanut järven pintaa ainakin 20 senttiä, tietenkin vuorten tämänpuoleisilta seinämiltä oli kaikki vesi valunut järveen. Tämä teki veden sen näköiseksi etten sitä enää käyttänyt, mutta mikä vielä pahempaa oli veden nousu peittänyt aikaisemmin kuvaa varten katsomani sopivat rantakivet.

Herätyskellon soidessa ilma oli harmaa joten jatkoin nukkumista. Joskus aamupäivällä sade taukosi jolloin laitoin kamat kasaan. Tarkoitukseni oli ollut nousta tästä vielä 350 metriä ylemmäs Imajavrille, mutta tällaisissa olosuhteissa ja katsellen nousun jyrkkyyttä päätin jättää väliin. Onpahan syy tulla uudestaan.

Päätökseni vaikutti ihan oikealle, kun puolivälissä paluumatkaa sade jatkui jälleen. Autoilusta en ehtinyt kauaa nauttimaan kun tällä peltojen välissä kulkevalle pienelle tielle oli pudonnut puolet koivusta joka oli mennyt poikki muutaman metrin korkeudesta. Ei muuta kuin hanskat käteen, katkomaan oksia ja rykimään koivun runkoa pois tieltä jotta autolla mahtuu ajamaan ohi. Hetken sateessa ähkittyäni mahduinkin jatkamaan matkaani. Edes, öh, koivun latva, ei voisi pysäyttää etenemistäni...

Seuraava kohteeni suunnitelmissani olisi ollut käydä Jiehkkevarrin eli jäisen vuoren (1834 m) juurella, mutta katseltuani sääennustetta puhelimella, kiitos Opera Mini, näytti tälle seudulle olevan pelkkää vesisadetta lähipäivät. Sitten taas Kiirunassa Ruotsissa näytti olevan pelkkää auringonpaistetta, ei vaikea valinta. Olin tulostanut kartan mukaan myös Pältsanin seudulta alkaen Signaldalenista, mutta tällä matkalla jättäisin käymättä siellä ja siirtyisin Abiskoon, Ruotsiin.

Ajo etelään meni leppoisasti E8-tietä pitkin, joka ei kovin vieras enää ole. Rannikolla ei ollut juurikaan keltaisia lehtiä puissa, mutta tien kiertäessä pidemmällä sisämaassa, näytti syksy olevan jo hyvässä vauhdissa. Täällä vuorten kupeissa ajellessa pääsee ylä- ja alamäet välillä yllättämään jos ei ole esimerkiksi järviä joiden pinnoista voisi hahmottaa horisontin suoruutta. Eräässäkin kohtaa luulin ajavani alamäkeä tai tasaisella, mutta perstuntuma kertoi muuta kuten myös auton turbon painemittari, joka nousi ylöspäin. Vielä kun tien vieressä joki näytti virtaavan ylämäkeen olivat harhat täydellisiä. Raittiinilman myrkytys.

Pysähdyin Bjerkvikissä yöksi hotelliin, pääsisi lämpimään suihkuun, nukkumaan lakanoiden väliin ja saisin vaihtelua aamupalaan. Mukavuuden arvo: 750 NOK, 87 euroa.