Olen hankkinut uusia vaellusvarusteita vuoden alusta lähtien ja toissa viikonloppuna kävin kokeilemassa uutta settiä parin yön retkellä Nuuksiossa. Testailu jäi hieman viime tinkaan, kun olen tänään lähdössä parin viikon vaellukselle Kebnekaisen ympäristöön. Lähden liikkeelle Nikkaluoktasta ja olosuhteiden mukaan valikoin reittiä kohti Katteratia, ruokaa otan mukaan 12:lle päivälle. Tämän hetkisten sääennusteiden mukaan näyttäisi olevan muutama ensimmäinen päivä sateisia, mutta viime kesän kokemuksen perusteella paria kolmea päivää kauempaa ei sää ollut koskaan samanlainen.

Uudeksi majoitteeksi hankin jenkeistä Six Moon Designsin Lunar Solon, joka oli ainakin metsässä todella kiva, vaikka näin alkuun pystytys tiukaksi vaatiikin vähän harjoitusta. Teltan toimivuus kovemmassa tuulessa arveluttaa vielä, vaellussauvahan on todella tukeva keskellä, mutta miten lienee kankaan lepattavuus, eli saanko nukuttua kovalla tuulella. Kokonaan avautuva etupuoli hyönteisverkolla tarjoilee kivan tunnelman, jos sää sallii sen auki pitämisen.

Kevyemmäksi rinkaksi ostin Granite Gearin Crownin, joka painaa sisällä olevan sadesuojan eli läpinäkyvän jätesäkin kanssa noin kilon. Nyt on 12:n päivän vaellukselle rinkan paino 17 kiloa, katsotaan miten äijän käy. Rinkka on hyvin yksinkertaistettu, eikä lisätaskuja pahemmin ole. Etu- ja sivutaskujen verkon kestävyys jää nähtäväksi.

Viime kesän vaelluksella olleet Salomonin XT Hawk 2 -mallit ovat olleet minulla edelleen käytössä, vaikka verkkokankaan reiät ovatkin muuttuneet kärjen sivuilta aika paljon suuremmiksi. Niillä kengillä olen kävellyt jo yli 2000 kilometriä. Koska ne olivat päällikankaan kestävyyttä lukuunottamatta niin hyvät, hankin uusiksi kengiksi lähes samanlaiset, mutta paremmin suojatuilla kärjillä varustetut XT Wings 2:t. Värivalikoima oli suomalaisissa kaupoissa vähän nihkeä, vaihtoehtona mustat.

Vaihdoin makuualustan solumuovista ilmatäytteiseen Multimat Adventure Superlite Compact 25:n. Edelleen jatkan lyhyellä makuualustalla ja jalkojen alla pidän rinkkaa. Onhan tämä paljon mukavampi kuin solumuovi, hieman painavampi ja paikkausvälineet mukaan.

Talvella hommasin vaellus- ja sadetakiksi OMM:n Cypherin, jota olen pitänyt todella paljon, talvellakin kävelylenkeillä. eVENT-kuori vaikuttaa toimivan varsin hyvin. Takin pintakankaassa on oudon näköisiksi muuttuneita kohtia ja vetoketjun sisäpuolen teippaus on lähtenyt irtoamaan ylhäältä, taidan lähettää takin takuuseen tämän kesän tai syksyn vaelluksen jälkeen. Tämä olisi ensimmäinen vaellusväline jonka kanssa tarvitsisin takuuta.

Sadehousut, jollaisia minulla ei ole aikaisemmin ollut, ovat myös eVENT-kuorelliset RAB Drilliumit. Näitä olen käyttänyt aika vähän, muutaman kerran räntäsateessa, mutta vaikuttavat toimivan hyvin, kahisevat tosin ovat.

Sateisia ja kylmiä kelejä varten hankin myös uudet käsineet, Outdoor Designs Summit Litet. Suurin ostokriteeri oli hinta, muut vedenpitävät hanskat kun ovat naurettavan hintaisia. En odota näiden pitävän vettä ikuisesti.

Viime kesänä käytin vaellussauvana yhtä kameran jalustan jalkaa, mutta vaikka se säästikin painoa ja istui hyvin käteen, aiheutti se kuitenkin jalustan käyttämättömyyttä kun ei huvittanut ruuvailla jalkaa takaisin kiinni jalustan runkoon, eikä kesken päivän kävelyn tullut käytettyä jalustaa vaikka tarvetta olisikin ollut. Nyt hankin vaelluksia varten kevyemmän rimpulajalustan, Slik Sprint Pro II:n, mutta panostin kuulapäähän vähän enemmän ja valitsin RRS BH-25 PF:n. Pelkän jalustan painoksi jäi ilman keskiputkea 712 grammaa, RRS:n kuulapää painaa 147 grammaa. Vaikka Slikin jalusta onkin rimpula käyttää, riitti se ainakin metsäympäristössä Micro 43 -kameralle.

Vaellussauvaksi valitsin Mountain Kingin Expedition Carbonin, hiilikuidulle en anna arvoa tässä kohtaa, mutta pidempi kädensija on mukava otteen vaihtelua varten.

Kello tulee yksi yöllä, juna lähtee huomenna puoli kymmenen aikoihin aamulla kohti Kemiä ja minä kirjoittelen tätä punaviiniä juodessani. Kemistä menen bussilla Tornioon, jossa olen yötä, tarkoittaen jotain iltaohjelman keksimistä, eli käytännössä Pikku-Berliiniin oluelle. Seuraavana aamuna Haaparannasta lähtee bussiralli (parilla vaihdolla) Nikkaluoktaan. Nyt kun rinkka on näin kevyt, alan ensimmäistä kertaa turhamaiseksi ja lähden erillisissä matkavaatteissa, shortseissa ja t-paidassa, ennen olen matkannut vaellusvaatteissa.

Muistuipa taas mieleeni, että piti joskus kirjoitella Kalotti 2011 -vaellukseni varusteista käyttökokemuksia, mutta näin se maailmaa pyörii eteenpäin.

Hyviä vuoden 2012 vaelluksia luonnossa tai elämässä kaikille!