Kilpisjärvi – Kautokeino, osa 1

Minä menen omin jaloin, minä menen maisemareittiä.

  – Laulu- ja soitinyhtye Stam1na, kappaleesta Elämän tarkoitus.

Parin päivän päässä Kautokeinosta, tosin vasta kolmantena menen perille sillä syön ensin ruokani loppuun. Jäljellä olevat päivät ovat helppoja, mutaiset kosteikot eivät vain ole kovin mukavia kävellä, mutta niitä ei ole onneksi kovin paljoa.

Kilpisjärveltä oli viisi päivää aurinkoista tai puolipilvistä keliä, yhtenä aamuna satoi kun nukuin vielä ja Reisadalenin osuus muutaman päivän ajan oli puolipilvistä. Nyt Reisadalenista ylös nousun jälkeen on ollut pari päivää pilvistä, eilen illalla satoi hetken, tänään on näkynyt sateita joka puolella ympärillä, mutta vasta leiriytymisen jälkeen osui kohdalle.

Alusta polku oli tutun ikävää Haltille kulkevalla reitillä, mutta Pihtsusjärveltä kun käännyin vähemmän kuljetulle polulle, eli jatkoin Kalottireitillä, muuttui kulkeminen mukavammaksi ja Reisadalen oli hyvin miellyttävä. Nyt ennen Kautokeinoa on korkeuserojen puolesta helppoa ja polku suurimmaksi osaksi kuivaa ja hiekkaista, mutta sitten välillä on ikäviä kosteikkoja, eivät kuitenkaan matkaa pysäytä. Mutaisessa vedessä kävelyn jälkeen kannattaa kyllä sukat pestä illalla, vaikka ne eivät ehtisikään kuivua sateisessa ilmassa, sillä likaiset sukat voivat aiheuttaa enemmän harmia jaloille kuin puhtaat ja kosteat.

En odottanut tältä osuudelta paljoa, mutta pitkän avotunturissa vietetyn ajan jälkeen Reisadalen oli erittäin mukava. Mäntyjä, kuusia, haapoja ja pihlajia koivujen lisäksi, miehen korkuisia saniaisia ja muutenkin hyvin rehevää aluskasvillisuutta. Mustikoitakin löytyi, sekä jonkun puutarhasta karanneita punaisia viinimarjoja, hilloja harvakseltaan. Polku oli suurimman osan matkasta hyvin tasaista ja helppoa, vasta Nedrefosshyttalta eteenpäin oli haastavampia paikkoja kun kulki Imofossenille. Matkalle osunut Mollisfossenin vesiputous, 269 metriä, ei joen väärältä puolelta paljoa ihmetyttänyt. Imofossen oli hienompi paikka, pääsi ainakin lähemmäs ihmettelemään kun kaksi vesiputousta tippuu samaan kanjoniin. Niin ja matkan puoliväli ylittyi jossain Reisadalenissa, luulisin, ainakin ajan puolesta.

Imofossenilla oli myös hyvä kuvailla kun osui hyvät pilvet kohdalle. Hyvä kuvailla tosin tarkoittaa vain mahdollista lopputulosta, sillä itse paikka jossa kuvasin oli pari-kolmekymmentä metriä korkea kieleke ja haluamani sommittelu vaati aivan reunalla oloa, seisten. Muutenkin tälle osuudelle on osunut kohtalaisesti hyviä olosuhteita, välillä tietenkin yhdessä paikassa hyvät olosuhteet, mutta paikka ei sytyttänyt ja toisessa hyvä paikka ja huonot olosuhteet. Ei voi mitään tällä vaelluksella, matka jatkuu.

Hiljalleen voin aloittaa miettimään mitä kaupasta ostaisin, sitten katsoa mitä sieltä saa. Täydennyspaketin perille saapumista on turha toivoa, se joko on tai ei, ei vaeltajan toivomukset vaikuta siihen kuinka posti kulkee.