Abisko – Kilpisjärvi, osa 3

Mitä pitkän matkan vaeltaja tekee kun hän saapuu ravintolan buffet-pöydän patojen äärelle 37:n päivän maastossa olon jälkeen? Syö itsensä huonovointiseksi, ainakin minä. Piti syödä kaikkea mitä oli tarjolla ja aivan täysinäiseen vatsaan vielä mansikkarahkaa ja kahvi. Kävellessäni lepopäivän leiripaikalle mietin tulenko syömään mitään kaupasta ostamaani. Teltan pystytettyäni olin lakupussilla ja ensimmäisen pyykkikierroksen jälkeen suklaata syömässä.

Tämä 38. päivä on siis ollut lepo-, pyykki- ja latauspäivä. Onneksi on ollut hyvä sää, aamulla puolipilvinen ja iltapäivästä iltaan aurinkoa. Kävin ensimmäisellä kokovartalopesulla Tsahkaljärvessä, jonka rannalle olen leiriytynyt noin puolitoista kilometriä kaupalta ja postista. Olen kyllä peseytynyt valikoiduista paikoista paikoista aikaisemminkin ja käyttänyt Savett-pyyhkeitä, mutta nyt kävin kerralla kokonaan. Eikä vesikään ollut kauhean kylmää tässä järvessä, olen jo tottunut tässä ajassa näihin vesien lämpötiloihin. Eikä ollut kylmää verrattuna siihen Bovrojavrin salmen ”kahlaukseen”, jossa oli jäätä salmen molemmin puolin.

Eilen tulin Suomen puolelle ensimmäisen kerran sitten lähtöpäivän, kun olin edellisenä iltana leiriytynyt kolmen valtakunnan rajapyykin viereen ja tänä aamuna ylitin rajan. Mallan luonnonpuiston parkkipaikalta kävelin tietä pitkin seitsemän kilometriä Kilpishallille, ei tuntunut pahalle jaloissa, joka on hyvä ajatellen noin 40-50:n kilometrin tieosuutta Kautokeinosta eteenpäin.

Edellisen viestin jälkeen Rostadalenista olen saanut kulkea ilman sadetta. Rostadalenissa vielä aamulla satoi, mutta odotin sen taukoamista. Sitten näyttikin siltä, että kuljin sateen lännessä ja selkeän idässä rajalla. Kolmen valtakunnan rajapyykillä kävi kyllä niin, että teltta oli pystyssä ja kiilat puuttuivat vain ovesta, kun alkoi ilman varoitusta hyvin rankka sadekuuro. Kerran ainakin ajoitus näin päin.

Motivaatio on luonnollisesti vaihdellut hieman koko matkan ajan, pääasiassa on kuitenkin mennyt sen puolesta oikein hyvin. Rostadalenista Pältsan sillalle, matkan puolivälistä, taisi kuitenkin olla pohjat. Kävelyn ollessa tylsää erehdyin ajattelemaan tulevaisuutta Sandsfjordin jälkeen, mitäs sitä voisi tuloton ja asunnoton keksiä. Kun en tiedä tulevaisuudesta Sandsfjordin jälkeen, haluanko päästä sinne? Nyt haluan toteuttaa tämän vaelluksen, mutta tuo kyllä iskee motivaatioon. Tästä eteenpäin on muutaman päivän ajan tuttuja paikkoja joissa olen tehnyt kuvia aikaisemmin ja ajatus niiden paikkojen näkemisestä uudelleen nostaa motivaatiota takaisin.

Jokainen, joka tekee yksin jotain, jotain muuta kuin arkisia askareita, tietää millaista itsensä motivointi voi joskus olla. Kukaan muu ei pyydä sinua tekemään juttuasi, eikä yksin vaeltaessa ole vetäjän vuoronvaihtoja, vain sinä yksin edistät matkaa.

Tämä päivä on muuten mennyt videoita Youtubesta katsellessa, nyt Suomen puolella kun on ilmainen netti. Joku voi ajatella, että tällaisella matkalla muuttuu takaisin alkukantaiseksi ihmiseksi, mutta en minä ainakaan vielä 38. päivän jälkeen ja 26:n vuoden sivistyksessä elämisen jälkeen. Kyllä minut palautti lähemmäs lähdön lataustilaa kun pääsin katsomaan uusia Top Gear -videoita ja toisaalta olen pitänyt yllä sivistyksessä elämisen tunnetta kuuntelemalla musiikkia ja lukemalla kirjoja pitkin matkaa. En aio, ainakaan vielä, esittää olevani aivan erilainen, kyllä sen verran olen tottunut kulttuurin kuluttamiseen.

Peseytyminen palautti myös tunnetta lähemmäs aloitusta, kuin uuteen alkuun. Asia jonka tiesinkin, vilu tulee paljon herkemmin kuin ennen peseytymistä. Ja hyttyset ja mäkäräiset tuntuivat olevan paljon hanakammin kimpussa, tällä leiripaikalla niistä ei ole kuitenkaan ollut haittaa.

Huomenna haen täydennyspaketin postista ja lähden kohti Kautokeinoa ja Kalottireitin päätöstä. Koko matkan puoliväli ylittyy tällä seuraavalla etapilla, nyt on takana kolme seitsemästä etapista ja noin 500 kilometriä.

Täydennyspaketissa on uusia sukkia, uudet pohjalliset ja kuminauhaa varalle säärystimiin, tai oikeammin nilkuttimiin.

Ruoat ovat riittäneet hyvin, nyt on tosin alkanut tuntumaan sille että jotain voisi olla lisää, sillä välillä olen katsellut ruokapusseihin jos olisi jotain ylimääräistä. Illallisen kanssa jälkiruoaksi pitää ostaa jotain ja ehkä suklaata jota voi syödä kun tekee leirissä mieli. Kävelyn aikaisia välipaloja ei parane syödä ennakkoon. Yksi asia ruokavaliosta; se saa minut haisemaan hyvin pahalle. Tietyn pisteen jälkeen ei ole enää hauskaa ja se piste ohitettiin jo alkumatkasta, nyt yritän vain säilyttää tajuntani.

Puhelinverkkoa ei huomisen jälkeen ole pidempään aikaan, en vielä tiedä kuinka moneen päivään. Tarkoittaa siis blogihiljaisuutta MINUN osaltani, kommentit ovat edelleen tervetulleita motivaattoreita.