Rostadaleniin saavuin tänään, 34. päivänä. Tarkoitus oli olla jo eilen, mutta jäin silloin odottamaan sateen taukoamista, joka tapahtui vasta tänä aamuna. Yhden vuorokauden satoi putkeen. Sateessa kulkeminen ei ole kauheaa, mutta liikkeelle lähtö eli leirin pakkaaminen ei innosta.
Edellisen viestin jälkeen on ollut epävakaista säätä, kävely tosin on ollut helppoa kun päivämatkat ovat olleet tämän päivän 18:aa lukuun ottamatta 11:n ja 14:n välillä. Sateessa, auringonpaisteessa, hyttysten keskellä ja mutaisessa heinikossa on tullut kuljettua. Övre Dividalin kansallispuistossa tuli Etelä-Suomen metsät mieleen kun oli mäntyjä ja polku ajoittain juurakkoista ja kivistä.
Yhtenä yönä, Vuomajavrilla, oli ihan hyvät kuvausolosuhteet, silloin valvoinkin neljään asti. Norjalaiset kalastajat pumppasivat tuolloin ilmaa kumiveneeseensä. Olen yrittänyt leiriytyä kuvauksellisesti mahdollisimman hyviin paikkoihin reitin varrella, mutta nyt olosuhteet eivät ole osuneet kohdalle.
Eräänä päivänä tapasin suomalaisen pariskunnan, jotka olivatkin ensimmäiset suomalaiset jotka olen matkalla tavannut. Muuten normaali määrä vastaantulijoita on ollut jotain kahden ja neljän välillä päivässä, siis silloin kun joku on tullut vastaan. Övre Dividalin parkkipaikalla moikkasin norjalaista pariskuntaa joka johti kahviin, voileipiin ja mustikoihin. Hieman aikaisemmin olin syönyt polun varrelta ensimmäiset kypsät hillat.
Eilinen meni tosiaan lepäilyksi ja tänään oli sitten hyvin sumuista, mutta lähdin kävelemään vaikka reitti kulkikin osan matkasta korkealla. Aikaisemmat helpot päivät ja eilinen lepo saivat kulkemisen ilmeisesti tuntumaan liian helpolta, sillä tänään en ollut aamusta tilanteen tasalla.
Parin kilometrin jälkeen tuli jyrkkä nousu kivikossa, enkä noteerannut että aamuun asti oli satanut vettä ja vieläkin ilma oli hyvin kosteaa, sekä kivien päällä jäkälää. Astuin oikealla jalalla kiven päälle ja siitä momentilla vasen jalka melko isolle tasaiselle kivelle, jonka päällä oli jäkälää. Kaatuminen tuntuu väärältä sanalta, lento olisi oikeampi. Momentti kun oli päällä ja vasen jalka lipsahti alta niin lensin suoraan vasemmalle kyljelleni kivikkoon. Onneksi hieman selän puolelle niin rinkka otti osan iskusta vastaan. Pikaiset raajojen heiluttelut ja kaikki toimii. Ei siitä muuta tullut kuin naarmut takin kyynärpäähän ja rinkan sadesuojaan sekä pieniä jälkiä iholle.
Joidenkin ruokien päivittäistä määrää jouduin nyt muuttamaan lepopäivän takia sillä olin laskenut kulkevani joka päivä ja käyttäen kaikki ruoat.
Suurimman osan kilometreistä käyttämäni sukat ovat menossa rikki vasemman jalan kantapäästä. Kilpisjärvellä odottaa yhdet uudet sukat, mutta erilaiset, katsotaan pitääkö tilata toisetkin uudet taustajoukoilta.
Huomenna Pältsanstugan tienoille, sitten kolmen valtakunnan rajapyykille ja sitten joko Mallan yli ja yöpyminen tai suoraan Kilpisjärven kauppaan.
Uusimmat kommentit