heinä 292011
 

Täydennyspaketti ja sukat kirjekuoressa löytyivät postista. Täydennyspaketissa oli myös uudet Salomonin Ortholite-pohjalliset, jotka taustajoukot löysivät kauppakeskus Sellon Partioaitasta, jossa kauppias otti ne hyllyssä olevista kengistä. Suuri kiitos sinne minne se kuuluu. Eikä siinä kaikki, kauppias hankki toisetkin uudet pohjalliset varalle. Molemmat parit toki maksoivat jotain, mutta hyvää palvelua kuitenkin.

Ruokakaupasta hain liha-juures- ja kalaliemikuutiot, aromisuolaa ja yrttipippuria illallisten mausteiksi sekä suklaalevyn ja kaurakeksejä.

Täällä on tänään helteinen sää, eli kuuma eikä pahemmin tuulta, joten söin ison jätskin. Kolikot ovat niin painavia, että tulin tuhlaamaan niitä vielä pullakahville. Oikeammin sen takia ettei tällä hetkellä tee mieli lähteä hikoilemaan, odottelen mieluummin illan viilentymistä, nyt siihen on vielä varaa kun valoisaa riittää läpi yön.

Tämän jätskittelyn ja pullailun jälkeen en odota, että heti huomenna tekisi mieli monenlaista ruokaa. Ehkä vasta ylihuomenna.

heinä 282011
 

image

image

image

Mitä pitkän matkan vaeltaja tekee kun hän saapuu ravintolan buffet-pöydän patojen äärelle 37:n päivän maastossa olon jälkeen? Syö itsensä huonovointiseksi, ainakin minä. Piti syödä kaikkea mitä oli tarjolla ja aivan täysinäiseen vatsaan vielä mansikkarahkaa ja kahvi. Kävellessäni lepopäivän leiripaikalle mietin tulenko syömään mitään kaupasta ostamaani. Teltan pystytettyäni olin lakupussilla ja ensimmäisen pyykkikierroksen jälkeen suklaata syömässä.

Tämä 38. päivä on siis ollut lepo-, pyykki- ja latauspäivä. Onneksi on ollut hyvä sää, aamulla puolipilvinen ja iltapäivästä iltaan aurinkoa. Kävin ensimmäisellä kokovartalopesulla Tsahkaljärvessä, jonka rannalle olen leiriytynyt noin puolitoista kilometriä kaupalta ja postista. Olen kyllä peseytynyt valikoiduista paikoista paikoista aikaisemminkin ja käyttänyt Savett-pyyhkeitä, mutta nyt kävin kerralla kokonaan. Eikä vesikään ollut kauhean kylmää tässä järvessä, olen jo tottunut tässä ajassa näihin vesien lämpötiloihin. Eikä ollut kylmää verrattuna siihen Bovrojavrin salmen ”kahlaukseen”, jossa oli jäätä salmen molemmin puolin.

Eilen tulin Suomen puolelle ensimmäisen kerran sitten lähtöpäivän, kun olin edellisenä iltana leiriytynyt kolmen valtakunnan rajapyykin viereen ja tänä aamuna ylitin rajan. Mallan luonnonpuiston parkkipaikalta kävelin tietä pitkin seitsemän kilometriä Kilpishallille, ei tuntunut pahalle jaloissa, joka on hyvä ajatellen noin 40-50:n kilometrin tieosuutta Kautokeinosta eteenpäin.

Edellisen viestin jälkeen Rostadalenista olen saanut kulkea ilman sadetta. Rostadalenissa vielä aamulla satoi, mutta odotin sen taukoamista. Sitten näyttikin siltä, että kuljin sateen lännessä ja selkeän idässä rajalla. Kolmen valtakunnan rajapyykillä kävi kyllä niin, että teltta oli pystyssä ja kiilat puuttuivat vain ovesta, kun alkoi ilman varoitusta hyvin rankka sadekuuro. Kerran ainakin ajoitus näin päin.

Motivaatio on luonnollisesti vaihdellut hieman koko matkan ajan, pääasiassa on kuitenkin mennyt sen puolesta oikein hyvin. Rostadalenista Pältsan sillalle, matkan puolivälistä, taisi kuitenkin olla pohjat. Kävelyn ollessa tylsää erehdyin ajattelemaan tulevaisuutta Sandsfjordin jälkeen, mitäs sitä voisi tuloton ja asunnoton keksiä. Kun en tiedä tulevaisuudesta Sandsfjordin jälkeen, haluanko päästä sinne? Nyt haluan toteuttaa tämän vaelluksen, mutta tuo kyllä iskee motivaatioon. Tästä eteenpäin on muutaman päivän ajan tuttuja paikkoja joissa olen tehnyt kuvia aikaisemmin ja ajatus niiden paikkojen näkemisestä uudelleen nostaa motivaatiota takaisin.

Jokainen, joka tekee yksin jotain, jotain muuta kuin arkisia askareita, tietää millaista itsensä motivointi voi joskus olla. Kukaan muu ei pyydä sinua tekemään juttuasi, eikä yksin vaeltaessa ole vetäjän vuoronvaihtoja, vain sinä yksin edistät matkaa.

Tämä päivä on muuten mennyt videoita Youtubesta katsellessa, nyt Suomen puolella kun on ilmainen netti. Joku voi ajatella, että tällaisella matkalla muuttuu takaisin alkukantaiseksi ihmiseksi, mutta en minä ainakaan vielä 38. päivän jälkeen ja 26:n vuoden sivistyksessä elämisen jälkeen. Kyllä minut palautti lähemmäs lähdön lataustilaa kun pääsin katsomaan uusia Top Gear -videoita ja toisaalta olen pitänyt yllä sivistyksessä elämisen tunnetta kuuntelemalla musiikkia ja lukemalla kirjoja pitkin matkaa. En aio, ainakaan vielä, esittää olevani aivan erilainen, kyllä sen verran olen tottunut kulttuurin kuluttamiseen.

Peseytyminen palautti myös tunnetta lähemmäs aloitusta, kuin uuteen alkuun. Asia jonka tiesinkin, vilu tulee paljon herkemmin kuin ennen peseytymistä. Ja hyttyset ja mäkäräiset tuntuivat olevan paljon hanakammin kimpussa, tällä leiripaikalla niistä ei ole kuitenkaan ollut haittaa.

Huomenna haen täydennyspaketin postista ja lähden kohti Kautokeinoa ja Kalottireitin päätöstä. Koko matkan puoliväli ylittyy tällä seuraavalla etapilla, nyt on takana kolme seitsemästä etapista ja noin 500 kilometriä.

Täydennyspaketissa on uusia sukkia, uudet pohjalliset ja kuminauhaa varalle säärystimiin, tai oikeammin nilkuttimiin.

Ruoat ovat riittäneet hyvin, nyt on tosin alkanut tuntumaan sille että jotain voisi olla lisää, sillä välillä olen katsellut ruokapusseihin jos olisi jotain ylimääräistä. Illallisen kanssa jälkiruoaksi pitää ostaa jotain ja ehkä suklaata jota voi syödä kun tekee leirissä mieli. Kävelyn aikaisia välipaloja ei parane syödä ennakkoon. Yksi asia ruokavaliosta; se saa minut haisemaan hyvin pahalle. Tietyn pisteen jälkeen ei ole enää hauskaa ja se piste ohitettiin jo alkumatkasta, nyt yritän vain säilyttää tajuntani.

Puhelinverkkoa ei huomisen jälkeen ole pidempään aikaan, en vielä tiedä kuinka moneen päivään. Tarkoittaa siis blogihiljaisuutta MINUN osaltani, kommentit ovat edelleen tervetulleita motivaattoreita.

heinä 242011
 

image

Rostadaleniin saavuin tänään, 34. päivänä. Tarkoitus oli olla jo eilen, mutta jäin silloin odottamaan sateen taukoamista, joka tapahtui vasta tänä aamuna. Yhden vuorokauden satoi putkeen. Sateessa kulkeminen ei ole kauheaa, mutta liikkeelle lähtö eli leirin pakkaaminen ei innosta.

Edellisen viestin jälkeen on ollut epävakaista säätä, kävely tosin on ollut helppoa kun päivämatkat ovat olleet tämän päivän 18:aa lukuun ottamatta 11:n ja 14:n välillä. Sateessa, auringonpaisteessa, hyttysten keskellä ja mutaisessa heinikossa on tullut kuljettua. Övre Dividalin kansallispuistossa tuli Etelä-Suomen metsät mieleen kun oli mäntyjä ja polku ajoittain juurakkoista ja kivistä.

Yhtenä yönä, Vuomajavrilla, oli ihan hyvät kuvausolosuhteet, silloin valvoinkin neljään asti. Norjalaiset kalastajat pumppasivat tuolloin ilmaa kumiveneeseensä. Olen yrittänyt leiriytyä kuvauksellisesti mahdollisimman hyviin paikkoihin reitin varrella, mutta nyt olosuhteet eivät ole osuneet kohdalle.

Eräänä päivänä tapasin suomalaisen pariskunnan, jotka olivatkin ensimmäiset suomalaiset jotka olen matkalla tavannut. Muuten normaali määrä vastaantulijoita on ollut jotain kahden ja neljän välillä päivässä, siis silloin kun joku on tullut vastaan. Övre Dividalin parkkipaikalla moikkasin norjalaista pariskuntaa joka johti kahviin, voileipiin ja mustikoihin. Hieman aikaisemmin olin syönyt polun varrelta ensimmäiset kypsät hillat.

Eilinen meni tosiaan lepäilyksi ja tänään oli sitten hyvin sumuista, mutta lähdin kävelemään vaikka reitti kulkikin osan matkasta korkealla. Aikaisemmat helpot päivät ja eilinen lepo saivat kulkemisen ilmeisesti tuntumaan liian helpolta, sillä tänään en ollut aamusta tilanteen tasalla.

Parin kilometrin jälkeen tuli jyrkkä nousu kivikossa, enkä noteerannut että aamuun asti oli satanut vettä ja vieläkin ilma oli hyvin kosteaa, sekä kivien päällä jäkälää. Astuin oikealla jalalla kiven päälle ja siitä momentilla vasen jalka melko isolle tasaiselle kivelle, jonka päällä oli jäkälää. Kaatuminen tuntuu väärältä sanalta, lento olisi oikeampi. Momentti kun oli päällä ja vasen jalka lipsahti alta niin lensin suoraan vasemmalle kyljelleni kivikkoon. Onneksi hieman selän puolelle niin rinkka otti osan iskusta vastaan. Pikaiset raajojen heiluttelut ja kaikki toimii. Ei siitä muuta tullut kuin naarmut takin kyynärpäähän ja rinkan sadesuojaan sekä pieniä jälkiä iholle.

Joidenkin ruokien päivittäistä määrää jouduin nyt muuttamaan lepopäivän takia sillä olin laskenut kulkevani joka päivä ja käyttäen kaikki ruoat.

Suurimman osan kilometreistä käyttämäni sukat ovat menossa rikki vasemman jalan kantapäästä. Kilpisjärvellä odottaa yhdet uudet sukat, mutta erilaiset, katsotaan pitääkö tilata toisetkin uudet taustajoukoilta.

Huomenna Pältsanstugan tienoille, sitten kolmen valtakunnan rajapyykille ja sitten joko Mallan yli ja yöpyminen tai suoraan Kilpisjärven kauppaan.