Saavuin Sandfjordiin tänään aamupäivällä, 86. päivänä, auringon paistaessa pilvien väleistä. Yksin vaelsin, yksin perillä, yksin rannalla. Oli siellä lokkejakin.
Hyvällehän rannalle saapuminen tuntui kun sääkin suosi. Kilometrin hiekkaranta, aaltojen äänet ja meren tuoksu. Toisaalta vaelluksen tapahtumat ovat matkan varrelta eikä tämä päätöspaikka ole sen merkityksellisempi kuin aloituspaikkakaan, yksi kohta tämän planeetan pinnalla, sopivan etäisyyden päässä toisesta kolmen kuukauden vaellusta varten.
Ennen perille saapumista tapasin paikallisia metsästäjiä joilta sain pari olutta ja reittiohjeita. Näin kaksi naalia. Kävelin pari päivää sateisessa säässä. Kuljin hienoa jokikanjonia pitkin päätepisteeseen asti, jossa oli välillä helppoa heinikkoa ja seuraavassa mutkassa jyrkänne suoraan jokeen. Mentävä joko veden tasolla kiviä pitkin jos oli mahdollista tai vedessä, tai sitten yläkautta poropolkuja sivuttain jyrkänteessä.
Sandfjordista ehdin kävellä tiellä pari sataa metriä, kunnes sain kyydin kahdelta norjalaiselta vanhalta herralta. Heidän kyydillä tulin Vardön, jossa nousin bussiin, jossa tätä kirjoitan. Tällä pääsen Vadsön, sieltä Tana brun ja sitten aamuyöllä kello 3:30 lähtee bussi Rovaniemelle. Sieltä junalla Helsinkiin, jossa luulisin olevani perjantaina, aamulla.
Ainakaan vielä ei tunnu sille kuin pitkä vaellus olisi päättynyt, en kyllä kokemuksesta tiedä mille silloin voisi odottaakaan tuntuvan. Olo on hyvä ja rauhallinen, mitä kauemmin bussissa istun, sitä haikeampi. Tämä vaellus on onnistunut hyvin ja pidin elämästä polulla sekä niiden ulkopuolella.
Kertakaikkisesti.
Onneksi olkoon! Aikamoinen reissu!
Kiitos. Nyt kun kuvat on ladattuna koneelle alan muistamaan reissun alkupuoltakin ja luultavasti joskus ymmärrykseen mahtuu koko vaellus.
Hei Mikko!
Tervetuloa tänne etelään.
Toivottavasti saamme kuulla matkakokemuksia ja nähdä hienoja kuvia reissustasi jonain päivänä.
Kuvien kanssa menee jonkin aikaa ja videokin olisi tehtäväksi. Kuvailin videoita melkein joka päivä joten niistä saisi tehtyä koosteen matkasta.
Hei! Hieno saavutus! Vaatii rohkeutta ja kuntoa vaeltaa yksin moinen matka. Olemme seuranneet blogiasi siitä lähtien kun yövyimme saman järven rannalla Kautokeinon pohjoispuolella. Matkasi on ollut todella mielenkiintoinen. Kuvasi ovat häkellyttävän hienoja. Tsemppiä uusille poluille! Terveisin Leskiset Siilinjärveltä ja Kaabit Kuopiosta.
Kiitos ja muistan kyllä teidän seurueenne. En oikeastaan tavannut vaelluksen aikana mielestäni kovinkaan paljoa ihmisiä joiden kanssa olisin jutellut enemmän kuin vain tervehtinyt, joten kaikki kohtaamiset ovat tainneet säilyä muistissa.