Jälleen puhelinverkon ulottuvilla, aurinkoisessa säässä.
Kun pääsin Ritsemistä liikkeelle, alkoi sataa parin kilometrin jälkeen. Uusi Gränsleden-reitti on merkitty jotakuinkin huonosti, eikä polkua ole vielä muodostunut koko matkalle, niin, vaeltajat on laitettu tallaamaan uutta polkua eikä olemassa olevia ole ilmeisesti käytetty joka paikassa. Päädyin siis kulkemaan omaa reittiä, suunnistaminen ei ole kuitenkaan kovin haastavaa, pitää järven vasemmalla ja tunturin oikealla sekä pysyttelee puurajan yläpuolella. Sateen lisäksi ensimmäiselle illalle tuli sumua, näkyvyys joitain kymmeniä metrejä.
Seuraavana aamuna paistoi aurinko ja sitä paistetta on nyt jatkunut muutaman päivän. Tänään tuulee hieman, mikä helpottaa oloa, mutta pari päivää oli hyvin lämmintä ja paikoitellen hyttyspitoista. Jos aamulla telttaan ei tuule, ei kovin montaa tuntia saa nukkua ennen kuin aurinko tekee olon teltassa tukalaksi.
Reittini käväisi yhden yön verran korkeammalla, Röysvatnilla, jonne ja takaisin sai kulkea paljon lumella. Hyvä hattu, Sunday Afternoons Adventure Hat, suojaa päätä ja kaulaa hyvin, mutta kämmenselät ovat saaneet aika paljon aurinkoa. Yöllä lumen pinta on vielä kovettunut, päivällä on sitten paikoitellen hyvin pehmeää. Kävelysauvalla kokeilee missä on kovaa tai pehmeää niin pääsee vaivattomasti liikkumaan.
Nyt olen Röysvatnin ja Påurojavrin (Påoråjaure, Bovrojavri, Bovrojaure jne.) välillä, aamupaloja on vielä kahdeksan kertaa, eli enköhän pääse Abiskoon hakemaan lisää ruokaa. Tällä välillä on useamminkin kuuluvuutta puhelimella, lisää viestejä voi odottaa.
Niin ja ruuhkaa ei pahemmin ole ollut, yhden ruotsalaisen kanssa juttelin ja pari telttaa oli Akkajauren rannalla. Tuo ruotsalainen kertoi tulevansa takaisin minun aikomasta suunnasta, koska seuraava silta oli rikki. Olihan se aika pahan näköinen, vaijerisilta, noin 10 metriä pitkä ja muutaman metrin korkea, joka makaa paksujen vaijereiden päällä, ja toisen vaijerin kiinnitys oli pettänyt. Silta oli puolivälissä sellaiset 45-astetta vinossa, kokeilin ensin ilman rinkkaa mennä sivuttain molemmat kädet ehjän puolen kaidevaijerissa, kestihän se ja tuntui sen verta luotettavalta että hain rinkankin yli. Samalla reitillä oli seuraavana päivä samanlainen uusi silta, samalla tavalla rikki. Kuten en eilenkään halunnut lähteä takaisin, menin taas yli. Tämä toinen silta oli lyhyempi mutta vielä jyrkemmälti vinossa.
I
Sellainen juttu vielä, että jotkut tiiran näköiset ja kuuloiset linnut tekevät syöksyjä kohti ja lentävät noin metrin päästä ohi pään, välillä tekee mieli laskea päätä. Pesivätköhän jossain polun lähellä?
Kiva tietää, että siellä on kaikki ok. Oliko mukana aurinkovoidetta, sinne pohjoiseen on lupailtu hellettä. Täältä kaikki naapurit lähettää terveisiä, ovat toiset kuulemma seuranneet matkakertomusta.
En ottanut aurinkovoidetta, ajattelin pystyväni suojatumaan vaatteilla. Muuten onkin hyvin toimunut, mm. pitkähihainen juoksupaita on hyvä, mutta kämmenselät ovat tosiaan vähän alttiina ilman hanskoja ja korvalehdet kun aurinko laskee alemmas.
Terve!! oot päässy jo hyvän matkaa. Me oltiin sinin kanssa alkuviikosta ”aika lähellä sua”. mekin käytiin lofooteilla. oikeestaan meiän reitti kulki kilpisjärveltä tromssön ja sieltä lofooteille ja siitä tultiin E10 ruotsin kautta pois. Oltiin pohjoisessa reilun viikon verran. Oltiin Abiskossa maanantaina. Kiirunan alueellla piti käydä parina päivänä kalassa;). Eilen tultiin sitten kokonaan pois reissusta, oltiin reilu pari viikkoo yhteensä. Maanantaina takas töihin:(. Mutta hienoa kuulla että kaikki on menny tähän asti suht hyvin. Tsemppiä sinne pohjooseen. kirjottelen taas jokupäivä!! kiva ku sulla on noin hyvä blogi, näkee missä vaeltava valokuvaaja on menossa!! se on moro.(toistaiseksi)
Kiva kun joku viestittelee ja mukava kuulla muiden kuulumisia, en pääse kokonaan tunturoitumaan. Toi on hyvä reitti ajella, mä ajoin saman 2006. Suomen osuus käsivarteen asti on vähän tylsempää. Mä oon muutaman päivän päästä Abiskossa, lähellä kävitte tosiaan Espoosta katsottuna.