huhti 152012
 

Nyt olisi viimeinkin jotain esiteltävää Kalotti 2011 -vaellukselta, eli mies-, teltta- ja polkukuvia ensimmäiseltä etapilta. Eihän näiden tekemisessä kovinkaan kauaa mene, mutta aikaansaaminen on ollut vaikeaa. Niitä oikeita kuvateoksia tein jonkin verran melko pian vaelluksen jälkeen, mutta ne ovat edelleen keskeneräisiä. Näitä matkakuvia kohtaan on pienemmät vaatimukset itseltäni, joten tekeminen on helpompaa ja ehkä näiden kautta pääsen paremmin vauhtiin. Videon leikkaus on jonkinlaisella mallilla, mutta sitä en saa valmiiksi ennen kuin valokuvat on käsitelty, koska käytän niitä videossa.

Olen ollut kaksi kuukautta uudessa työpaikassa, mikä antaa itselleni viimein perspektiiviä vaellukseni kestoon. Puolitoista kertaa tämän ajan, koko ajan ulkona vain teltan kanssa, ilman lämmintä vettä, kaasukeittimen kanssa. Kyllä se nyt tuntuu huomattavasti pidemmältä ajalta kuin silloin, kun eli vain siinä päivässä ja hieman seuraavassa.

Voin täyttää mieleni muilla asioilla, mutta kuvia vaellukselta katsoessa tulee hyvin nopeasti ikävä päästä takaisin tuntureille. Kulkemaan piekanat ja korpit yllä kierrellen, sopulit jaloissa vilistäen, porot parempaa kulkureittiä näyttäen, tuntemaan auringon lämmön sateen jälkeen, kiveltä kivelle puron ylittämään, ennustamaan olosuhteiden muutoksia, tapaamaan ystävällisiä tuntemattomia ihmisiä, katsomaan yön laskeutumista kesän jälkeen ja tähtien ilmestymistä. Varmasti taas joskus.

Polulta lähettämäni kirjoitus tästä etapista: Sulitjelma – Ritsem

 

Ensimmäisen päivän nousu ylös tuntureille. Sulitjelma, Norja

Ensimmäisen päivän nousu ylös tuntureille. Sulitjelma, Norja

Leiripaikka ylhäällä tunturissa. Storelvvatnan, Norja

Leiripaikka ylhäällä tunturissa. Storelvvatnan, Norja

Näkymä teltasta olosuhteiden paranemista odotellessa. Storelvvatnan, Norja

Näkymä teltasta olosuhteiden paranemista odotellessa. Storelvvatnan, Norja

Ensimmäisestä kahlauspaikasta tulosuuntaan, ylitin virrat kuvan vasemmasta reunasta, ja vesi oli kylmää. Storelvvatnan, Norja

Ensimmäisestä kahlauspaikasta tulosuuntaan, ylitin virrat kuvan vasemmasta reunasta, ja vesi oli kylmää. Storelvvatnan, Norja

Reitti kulki edelleen ylemmäs, tässä kohti korkeus n. 900 metriä, kuva tulosuuntaan. Storelvvatnan, Norja

Reitti kulki edelleen ylemmäs, tässä kohti korkeus n. 900 metriä, kuva tulosuuntaan. Storelvvatnan, Norja

Lumelta veden kautta kiville ja kohta takaisin. Sorjoscohkka, Norja

Lumelta veden kautta kiville ja kohta takaisin. Sorjoscohkka, Norja

Laskeutuminen alas kohti Sårjåsjaurea. Sorjoscohkka, Norja

Laskeutuminen alas kohti Sårjåsjaurea. Sorjoscohkka, Norja

Tauko auringossa ja jalkojen tuuletusta. Sorjoscohkka, Norja

Tauko auringossa ja jalkojen tuuletusta. Sorjoscohkka, Norja

Loistava sää kulkea keväisillä tuntureilla. Sårjåsjaure, Norja

Loistava sää kulkea keväisillä tuntureilla. Sårjåsjaure, Norja

Poikkeuksellisen hyvä norjalainen silta. Sårjåsjaure, Norja

Poikkeuksellisen hyvä norjalainen silta. Sårjåsjaure, Norja

Näkymä sillalta alas. Sårjåsjaure, Norja

Näkymä sillalta alas. Sårjåsjaure, Norja

Polku muuttunut puroksi. Sårjåsjaure, Ruotsi

Polku muuttunut puroksi. Sårjåsjaure, Ruotsi

Aamupäivä kivalla leiripaikalla, akut latautuvat auringon valolla ja sukat kuivuvat kastuakseen heti uudelleen. Sårjåsjaure, Ruotsi

Aamupäivä kivalla leiripaikalla, akut latautuvat auringon valolla ja sukat kuivuvat kastuakseen heti uudelleen. Sårjåsjaure, Ruotsi

Edelleen matka jatkuu alemmas ja kohti Padjelantan kansallispuistoa. Sårjåsjokka, Ruotsi

Edelleen matka jatkuu alemmas ja kohti Padjelantan kansallispuistoa. Sårjåsjokka, Ruotsi

Ruotsissa ja Suomessa sillat ovat periaatteella, että jos silta tarvitaan niin tehdään hyvä, norjalaiset asenteella "kyllä tämä riittää". Staddajåkkå, Ruotsi

Ruotsissa ja Suomessa sillat ovat periaatteella, että jos silta tarvitaan niin tehdään hyvä, norjalaiset asenteella "kyllä tämä riittää". Staddajåkkå, Ruotsi

Leiri suuren Virihaure-järven rannalla. Staloluokta, Ruotsi

Leiri suuren Virihaure-järven rannalla. Staloluokta, Ruotsi

Tauko kohtalaisen laajan näkymän kaukaisuuteen tarjoavalla paikalla. Stuer-Titer, Ruotsi

Tauko kohtalaisen laajan näkymän kaukaisuuteen tarjoavalla paikalla. Stuer-Titer, Ruotsi

Välillä unohdin ottaa kuvan leiripaikasta teltta pystyssä, tässäkin kamat jo pakattuna, taustalla Sarekin kansallispuiston tuntureita. Låddejåkkå, Ruotsi

Välillä unohdin ottaa kuvan leiripaikasta teltta pystyssä, tässäkin kamat jo pakattuna, taustalla Sarekin kansallispuiston tuntureita. Låddejåkkå, Ruotsi

Menosuunta kohti Akka-massiivia, säässä ei ole valittamista. Tsåkahaure, Ruotsi

Menosuunta kohti Akka-massiivia, säässä ei ole valittamista. Tsåkahaure, Ruotsi

Koivikon kasvaessa ilmestyivät hyttyset, mutta hyttysverkko päässä ne eivät pääse rikkomaan tällaista rauhaa. Kisuris, Ruotsi

Koivikon kasvaessa ilmestyivät hyttyset, mutta hyttysverkko päässä ne eivät pääse rikkomaan tällaista rauhaa. Kisuris, Ruotsi

Veden kiehumista odotellessa. Kisuris, Ruotsi

Veden kiehumista odotellessa. Kisuris, Ruotsi

Yöllä kuvaillessa ei ole niin tarkkaa varustuksen kanssa. Kisuris, Ruotsi

Yöllä kuvaillessa ei ole niin tarkkaa varustuksen kanssa. Kisuris, Ruotsi

Hidas parrankasvu on jo alkanut. Kisuris, Ruotsi

Hidas parrankasvu on jo alkanut. Kisuris, Ruotsi

Juuri se joki, jostain syystä tämä on ainoa kyltitetty joki. Sjnjuftjutisjåkkå, Ruotsi

Juuri se joki, jostain syystä tämä on ainoa kyltitetty joki. Sjnjuftjutisjåkkå, Ruotsi

Silta koivikossa ja Akka-massiivi. Vuojatätno, Ruotsi

Silta koivikossa ja Akka-massiivi. Vuojatätno, Ruotsi

Pitkä riippusilta todella voimakkaana virtaavan Vuojatätnon yli. Vuojatätno, Ruotsi

Pitkä riippusilta todella voimakkaana virtaavan Vuojatätnon yli. Vuojatätno, Ruotsi

Akka-järven yli vievää lauttaa odotellessa, joka oli muuten koko vaelluksen ainoa moottoroitu kulkuapu. Änonjalme, Ruotsi

Akka-järven yli vievää lauttaa odotellessa, joka oli muuten koko vaelluksen ainoa moottoroitu kulkuapu. Änonjalme, Ruotsi

Telttapaikka täydennyspakettia odotellessa, tämä ensimmäinen paketti oli ainoa jota jouduin odottamaan, kaikki muut olivat valmiina noudettaviksi. Ritsem, Ruotsi

Telttapaikka täydennyspakettia odotellessa, tämä ensimmäinen paketti oli ainoa jota jouduin odottamaan, kaikki muut olivat valmiina noudettaviksi. Ritsem, Ruotsi

 

kesä 292011
 

image

image

Ensimmäinen osuus kohta takana, istun M/S Storlulessa ja suuntana Ritsem.

Ensimmäiset päivät saattoivat olla maaston korkeuserojen puolesta koko matkan haastavimmasta päästä, siihen päälle sadetta niin turhan helppoa alkua en saanut.

Sulitjelmasta kun lähdin nousemaan tuntureille, ensimmäisenä päivänä 800 metriä, muuttui tihkusade oikeaksi sateeksi parin tunnin kävelyn jälkeen. Kun alun soratie päättyi Ny-Sulitjelman tuvalla, alkoi jyrkässä rinteessä poikittain kulkenut polku. Sitten vielä lumikenttiä tässä jyrkässä rnteessä. Ja sadetta. Ja tuulta. Polut olivat puroja. Maa märkää ruohoa. Heti matkan alkuun pääsin puhumaan itselleni ääneen; varmasti, varmasti, matkan ensimmäinen päivä, ensimmäinen päivä kolmen kuukauden reissulla, vittu!

Vaatteet toimivat kyllä melko hyvin, mutta kun kylmä alkoi hiipimään, aloin etsimään telttapaikkaa. Täällä ylhäällä niitä ei vain ollut liikaa tarjolla. Siinä vaiheessa kun tuuli yritti viedä teltan ja kaarien saaminen paikoilleen tärisevin käsin oli vaikeaa, alkoi meno tuntumaan enemmän selviytymiseltä kuin leppoisalta vaellukselta. Kunhan pääsin sateen- ja tuulensuojaan sekä kuivaan makuupussiin, tuntui jo paremmalta.

Sade jatkui seuraavana päivänä, joten päätin nukkua matkaa edeltävät ja automatkalta kertyneet väsymykset pois. Ensimmäiseltä päivältä oli ylimääräistä ruokaakin.

Kolmannen päivän aamuna, luultavasti, kun kellosta paljoa väliä, sade taukoili ja olin jo kyllästynyt makaamaan, pakkasin kamat ja siirryin 200 metriä ensimmäiselle joen ylitykselle. Kolmessa osassa yhteensä parikymmentä metriä kahlausta, ylä- ja alapuolella lunta, eli kylmää vettä. Olihan se, kevyen karjaisun verran. Ja kahlatessa sadekin jatkui, mutta loppui kun sain jalat kuivattua. Tästä ei tarvinnut kävellä kuin 100 metriä kun oli jo hymy korvissa, vasemmalla vesiputous ja lumisilta joen yli, edessä alapuolella sininen osittain jäinen järvi, linnut laulelivat ja ympärillä suuret tunturit.

Nousua, laskua, puroja ja lumikenttiä. Kun pääsin laskeutumaan alemmas Sårjåsjaurelle, paistoi aurinko ja kävely oli pääasiassa lumella. Järven Ruotsin puolella olikin sitten vain märkää, polut puroina sulamisvesistä. Seuraavana päivänä kun laskeuduin vielä alemmas muuttui meno helpoksi polkujen kuivuessa ja korkeuserojen pienentyessä.

Kolme päivää kävelin märillä kengillä, mutta mitään haittavaikutuksia ei tullut. Kävely vain paljon kevyempää kuin vaelluskengillä. Loput matkasta Padjelantaledenillä menivät kuivin jaloin, kiitos ruotsalaisten pitkospuuintoilun. Kahlaustossut ovat muuttuneet leirikengiksi, näillä lenkkareilla voi kävellä purojen yli, vesi pumppautuu ulos niin tehokkaasti.

Takaiskut varusteiden kanssa ovat tähän mennessä: Salomonin Ortholite pohjallisten kumireunus alkoi antamaan periksi kahden päivän jälkeen, lisävahinkoa ei ole vielä tullut, sekä minä joka liikun avotuntureilla onnistuin saamaan takkiin tervatahroja.

Loppumatka tänne Ritsemiin oli melko helppoa, välillä on satanut ja pari aurinkoista päivää. Valokuvauksellisesti tämä oli kuiva pätkä, vaatimattomat valo-olosuhteet ja tasalaatuinen Padjelantaleden. Aikaisemmin olen jäänyt odottelemaan hyviä olosuhteita jos potentiaalia on ollut, mutta tällä vaelluksella toimin sen mukaan mitä milloinkin on tarjolla. Täällä ja nyt voi olla huonot olosuhteet, mutta kolmen kuukauden aikana ne sattuvat kohdalleen jossain muualla.

Hyttysiä on jonkin verran puurajan alapuolella, ei mitään mistä ei hatun hyttysverkolla ja myrkyllä kämmenselillä selviäisi.

Nyt hakemaan täydennyspakettia ja kohti Abiskoa.

kesä 212011
 

image

Hetki sitten siirryin maaston puolelle, vaikka alkumatka kyllä meneekin pientä soratietä pitkin ylös tuntureille.

Sadetta tuli koko matkan Ruotsin ja Norjan halki, mutta nyt ei onneksi satunnaisia pisaroita kummempaa tipu niskaan. Sää on muuten viileä ja tuulinen.

Nyt alkaa vaelluksen ensimmäinen etappi ja blogihiljaisuutta kestää noin 8 päivää. Tunteet ovat sekavat, mutta vähän kerrallaan eteenpäin. Hyvää juhannusta lukijoille.