syys 212011
 
Sandfjordin rannalla

Sandfjordin rannalla

Kuten elämäkin, harvaa kiinnostaa jalanjälkeni Sandfjordin hiekalla ja ajan kanssa pyyhkiytyvät pois. Mutta minä nautin niistä askeleista.

 

Ps. Kävelin jonkin verran päälle 1200 kilometriä, mutta en 1300 kuten olin arvellut. Parasta olla totuudenmukainen. Tulen lisäämään tänne blogiin matkakuvia etappi kerrallaan, joskus. Kirjoitan myös varusteista kommenttilistan ja joistain mahdollisesti enemmänkin, joskus. Vaellus oli liian upea, nyt on jälkeinen alakulo.

syys 142011
 

image

Saavuin Sandfjordiin tänään aamupäivällä, 86. päivänä, auringon paistaessa pilvien väleistä. Yksin vaelsin, yksin perillä, yksin rannalla. Oli siellä lokkejakin.

Hyvällehän rannalle saapuminen tuntui kun sääkin suosi. Kilometrin hiekkaranta, aaltojen äänet ja meren tuoksu. Toisaalta vaelluksen tapahtumat ovat matkan varrelta eikä tämä päätöspaikka ole sen merkityksellisempi kuin aloituspaikkakaan, yksi kohta tämän planeetan pinnalla, sopivan etäisyyden päässä toisesta kolmen kuukauden vaellusta varten.

Ennen perille saapumista tapasin paikallisia metsästäjiä joilta sain pari olutta ja reittiohjeita. Näin kaksi naalia. Kävelin pari päivää sateisessa säässä. Kuljin hienoa jokikanjonia pitkin päätepisteeseen asti, jossa oli välillä helppoa heinikkoa ja seuraavassa mutkassa jyrkänne suoraan jokeen. Mentävä joko veden tasolla kiviä pitkin jos oli mahdollista tai vedessä, tai sitten  yläkautta poropolkuja sivuttain jyrkänteessä.

Sandfjordista ehdin kävellä tiellä pari sataa metriä, kunnes sain kyydin kahdelta norjalaiselta vanhalta herralta. Heidän kyydillä tulin Vardön, jossa nousin bussiin, jossa tätä kirjoitan. Tällä pääsen Vadsön, sieltä Tana brun ja sitten aamuyöllä kello 3:30 lähtee bussi Rovaniemelle. Sieltä junalla Helsinkiin, jossa luulisin olevani perjantaina, aamulla.

Ainakaan vielä ei tunnu sille kuin pitkä vaellus olisi päättynyt, en kyllä kokemuksesta tiedä mille silloin voisi odottaakaan tuntuvan. Olo on hyvä ja rauhallinen, mitä kauemmin bussissa istun, sitä haikeampi. Tämä vaellus on onnistunut hyvin ja pidin elämästä polulla sekä niiden ulkopuolella.

Kertakaikkisesti.

syys 092011
 

image

Muutama päivä jo takana tätä etappia Varangin niemimaalla. Hyvää säätä on ollut ja pitäisi jatkuakin, kyllä kelpaa viimeiselle etapille. Nyt aurinko paistaa ja on etelätuuli, yhden paidan keli.

Ennen tänne avomaalle pääsyä ollut koivumetsä epäilytti tieltä katsottuna, kuinka ryteikköä mahtaa olla, mutta juuri ennen kuin olin lähtemässä omille poluille, oli vanha mönkijäura. Kasvit jo vallanneet, mutta helppoa kulkea. Uraa ei kauaa näkynyt, mutta sain hyvän alun ja sitten koivikon aluskasvilisuus oli kevyttä. Pari hirveä näin metsässä ja poroja.

Täällä avotunturissa on helppo kulkea, nousut ja laskut loivia, maassa ei ainakaan vielä pahoja kivikoita ja kasvillisuus matalaa. Eilen ja tänään hyödynnän ajouria, kun ylitän erään joen tänään, pitäisi loppumatka olla uravapaata. En odottanut muita kulkijoita näkeväni täälläkään, mutta eilen sitten vanha herra ohitti minut maasturilla. Hetken juteltiin ja kyydinkin olisin saanut, mutta näin lähellä loppua jatka edelleen kävelyä.

Hyvillä mielin matka jatkuu vielä jokusen päivän Sandfjordiin, en ole varma puhelimen kuuluvuudesta loppumatkalla, joten seuraava viesti saattaa tulla kun olen saavuttanut Sandfjordin.

Kiitos kaikille matkan varrella tänne blogiin kommentoineille, minä jatkan nyt matkaa auringon paistaessa.