Sandfjordin rannalla
Kuten elämäkin, harvaa kiinnostaa jalanjälkeni Sandfjordin hiekalla ja ajan kanssa pyyhkiytyvät pois. Mutta minä nautin niistä askeleista.
Ps. Kävelin jonkin verran päälle 1200 kilometriä, mutta en 1300 kuten olin arvellut. Parasta olla totuudenmukainen. Tulen lisäämään tänne blogiin matkakuvia etappi kerrallaan, joskus. Kirjoitan myös varusteista kommenttilistan ja joistain mahdollisesti enemmänkin, joskus. Vaellus oli liian upea, nyt on jälkeinen alakulo.
Saavuin Sandfjordiin tänään aamupäivällä, 86. päivänä, auringon paistaessa pilvien väleistä. Yksin vaelsin, yksin perillä, yksin rannalla. Oli siellä lokkejakin.
Hyvällehän rannalle saapuminen tuntui kun sääkin suosi. Kilometrin hiekkaranta, aaltojen äänet ja meren tuoksu. Toisaalta vaelluksen tapahtumat ovat matkan varrelta eikä tämä päätöspaikka ole sen merkityksellisempi kuin aloituspaikkakaan, yksi kohta tämän planeetan pinnalla, sopivan etäisyyden päässä toisesta kolmen kuukauden vaellusta varten.
Ennen perille saapumista tapasin paikallisia metsästäjiä joilta sain pari olutta ja reittiohjeita. Näin kaksi naalia. Kävelin pari päivää sateisessa säässä. Kuljin hienoa jokikanjonia pitkin päätepisteeseen asti, jossa oli välillä helppoa heinikkoa ja seuraavassa mutkassa jyrkänne suoraan jokeen. Mentävä joko veden tasolla kiviä pitkin jos oli mahdollista tai vedessä, tai sitten yläkautta poropolkuja sivuttain jyrkänteessä.
Sandfjordista ehdin kävellä tiellä pari sataa metriä, kunnes sain kyydin kahdelta norjalaiselta vanhalta herralta. Heidän kyydillä tulin Vardön, jossa nousin bussiin, jossa tätä kirjoitan. Tällä pääsen Vadsön, sieltä Tana brun ja sitten aamuyöllä kello 3:30 lähtee bussi Rovaniemelle. Sieltä junalla Helsinkiin, jossa luulisin olevani perjantaina, aamulla.
Ainakaan vielä ei tunnu sille kuin pitkä vaellus olisi päättynyt, en kyllä kokemuksesta tiedä mille silloin voisi odottaakaan tuntuvan. Olo on hyvä ja rauhallinen, mitä kauemmin bussissa istun, sitä haikeampi. Tämä vaellus on onnistunut hyvin ja pidin elämästä polulla sekä niiden ulkopuolella.
Kertakaikkisesti.
Muutama päivä jo takana tätä etappia Varangin niemimaalla. Hyvää säätä on ollut ja pitäisi jatkuakin, kyllä kelpaa viimeiselle etapille. Nyt aurinko paistaa ja on etelätuuli, yhden paidan keli.
Ennen tänne avomaalle pääsyä ollut koivumetsä epäilytti tieltä katsottuna, kuinka ryteikköä mahtaa olla, mutta juuri ennen kuin olin lähtemässä omille poluille, oli vanha mönkijäura. Kasvit jo vallanneet, mutta helppoa kulkea. Uraa ei kauaa näkynyt, mutta sain hyvän alun ja sitten koivikon aluskasvilisuus oli kevyttä. Pari hirveä näin metsässä ja poroja.
Täällä avotunturissa on helppo kulkea, nousut ja laskut loivia, maassa ei ainakaan vielä pahoja kivikoita ja kasvillisuus matalaa. Eilen ja tänään hyödynnän ajouria, kun ylitän erään joen tänään, pitäisi loppumatka olla uravapaata. En odottanut muita kulkijoita näkeväni täälläkään, mutta eilen sitten vanha herra ohitti minut maasturilla. Hetken juteltiin ja kyydinkin olisin saanut, mutta näin lähellä loppua jatka edelleen kävelyä.
Hyvillä mielin matka jatkuu vielä jokusen päivän Sandfjordiin, en ole varma puhelimen kuuluvuudesta loppumatkalla, joten seuraava viesti saattaa tulla kun olen saavuttanut Sandfjordin.
Kiitos kaikille matkan varrella tänne blogiin kommentoineille, minä jatkan nyt matkaa auringon paistaessa.
Täydennyspaketin sisältö siirretty rinkkaan ja kaupasta haettu puuttuvat, maitojauhetta ei ollut ensimmäisessä kaupassa, pitää koittaa toisesta. Kaasuakaan en saanut tällä kertaa huoltoasemalta, mutta myyjä opasti katsomaan EIK:sta, josta sitten löytyikin.
Tänään illalla on reitin suunnittelu, tästä kylältä joudun kävelemään viitisen kilometriä maantiellä, sitten soratiellä vielä tuntematon määrä ja reittivalinnasta riippuen ehkä mönkijäuraa tai koivikkoa.
Olo on hyvä, edelleen elää sen verran tässä hetkessä ettei vaelluksen lopun lähestyminen aiheuta juuri mitään tuntemuksia.
Lähden nyt etsimään sitä maitojauhetta ja sitten aloittamaan tämän etapin.
Ps. Yritin lähettää tämän viestin jo iltapäivällä Tanassa, mutta silloin ei onnistunut. Maitojauhe löytyi ja kävelin noin seitsemän kilometriä, huomenna loppuu tie ja sitten on alkuun koivikkoa ennen avomaata, jonne nousen ylihuomenna. Tämä etappi on alustavan reittisuunnitelman mukaan Tanasta Sandfjordiin noin 130 kilometriä. Sandfjordista Vardön jätän kaksi päivää.
Olen nyt leiriytyneenä Tenon rannalle, eli Tana saavutettu.
Kävin hakemassa kaupasta ruokaa tälle päivälle ja huomiselle aamulle. Sääennuste on yöstä aamupäivään vähäistä sadetta, koko loppuviikoksi olisi hyvää ja lämmintä säätä, täällä Tanassa öisin yli kymmentä ja päivisin 15:n tienoilla, Vardössä päivisin muutaman asteen vähemmän. Minä toki nousen huomenna muutaman sata metriä ylemmäs ylängölle, lämpötilat laskevat sen mukana.
Viimeisen täydennyspaketin pitäisi löytyä postista, ainakin Norjan postin nettisivujen mukaan on noudettavissa.
Tästä etapista on hieman ristiriitaisia tuntemuksia. Oma reitti löytyi aika hyvin lopun soita lukuun ottamatta, samoin maasto oli ihan hyvää kuljettavaa muutamaa viimeistä päivää lukuun ottamatta, jälleen soiden takia. Eivät kosteikot tai niiden reunoilla olevat varvikot miestä pysäytä, ne vain ovat ikävämpiä kulkea ja fyysisesti rasittavia. Tämä oli ennakkoon itseäni eniten mietityttänyt osuus, mutta nyt se on vaellettu.
Huomenna alkaa sitten viimeinen etappi. Nyt on hyvä olo kun peseydyin ja sain uutta ruokaa. Puhtaat vaatteet tekisivät vielä paremman olon, mutta olosuhteet eivät ole olleet kuivaavat. Yksi vinkki on antaa joka toimii ainakin fleecekerrastolla; kääntää vaatteet ympäri jos ei pääse pesemään, se ei täällä haittaa jos saumat ovat ulkopuolella.
Blogiin kirjoittaminen ei ole onnistunut edellisen viestin kirjoituksen jälkeen, vasta eilen sain ladattua akkua. Näin voi käydä kun aurinkoenergiaa ei ole saatavilla, eli on sateista ja pilvistä. Ikävintä oli kuitenkin se, että kahtena sateisena taukopäivänä ei ollut paljoakaan tekemistä.
Huomenna saavun Tana brun, eli Tenon sillalle. Sääennuste sanoo jotta iltapäivästä iltaan sataa, joten yritän olla hyvissä ajoin liikkeellä. Pidän ehkä lepopäivän sijaan vain lepoillan, koska tiistaista eteenpäin pitäisi olla hyvää säätä, enkä taida malttaa olla paikoillani enää. Paitsi sateessa. Niin, sääennuste josta viimeksi kirjoitin ei pitänyt ainakaan tuntureilla paikkaansa, luvattiin poutaa ja pelkkää vettä sain, olin tosin korkeammalla kuin kaksi lähintä kylää joiden ennusteet katsoin.
Maasto on ollut täysin mahdollista kulkea, kun kerta täällä olen. Kivikkoa voi olla jo 400:sta metristä, jokien vedet alhaalla ylhäällä tuntureilla, välillä on ollut mukavaa ruohikkoa ja toisinaan, vähän enemmänkin vaivaiskoivikkoa tai varvikkoa, jotka ovat ikävää kuljettavaa ja kuluttavat kenkiä paljon. Mitä alemmas olen tullut sitä enemmän on ollut joissa vettä, mitään suuria jokia ei ole ollut, alle kymmenen metriä leveitä ja vettä pahimmillaan ylityskohdissa muutaman kymmenen senttiä.
Varusteista olenkin unohtanut mainita, että Kautokeinon jälkeen kun siirryin maastoon, lopetti laturi toiminnan. Kun laittoi akun kiinni, se vain vilkutti oikosulkua tai viallista akkua. Annoin seuraavana iltana akun olla hetken aikaa paikoillaan ja sitten laturi jatkoi normaalia toimintaansa, sen jälkeen ei ole ollut ongelmia.
Lakselvissa taasen korjasin kenkien pohjia kaupasta löytyneellä pikaliimalla. Kantapäissä olevat liimatut pinnat olivat irronneet samoista nurkista molemmissa kengissä, putsasin, kuivasin ja liimasin, vieläkin ovat hyvät. Olisinhan voinut katsoa kestävätkö ne, mutta mieluummin yritän varmistaa vaelluksen onnistumisen. Jossain aikaisemmin vasemman kengän ulkopintaan oli kulunut tai repeytynyt reikä, tämän etapin jälkeen niitä on useampia, koivut ja pajut ovat hyvinkin kovaa tavaraa tuhoamaan kenkiä. Hyvin kuitenkin pärjään loppuun asti ja vielä jää käyttövaraa eteläänkin.
Varsin hyvin löysin tieni tällä etapilla, vain eilen sattui suunnistusvirhe, kun ympärillä oli vain kosteikkoja ja samannäköisiä pyöreitä tuntureita. Siitä virheestä koitui tämän päivän lyhentyminen kolmella kilometrillä, koska olin suunnitellut reittini kulkemaan helpompaa reittiä kuin nyt tulin.
Valokuvauksellisesti tämä on tuntunut kuivalle, märkyydestä eli sateista johtuen. Potentiaalisia kuvia olisi ollut tehtäväksi, mutta ne olosuhteet. On tosin ennenkin käynyt niin, että vaikka on tuntunut ettei mitään saa aikaiseksi, on matkan varrella jotain hyvää tullut tehtyä.
Eläimistö ei ole poikennut aikaisemmasta, yhtenä iltana tosin kettu oli teltan vierellä kun palasin yrittämästä puhelimen akun latausta laskevasta auringosta. Siinä se kettu hetken ihmetteli, merkkasi sitten teltan viereisen kiven ja jolkotteli pois. Näin jännittävää on villieläimistö täällä erämaassa. Eräänä päivänä sain poroilta apua reitin kanssa kun kuljin kivikossa, ne kun kävelivät siellä missä luulin olevan huonompaa, mutta siellä olikin ruohikkoa. Vilkutin niille niin lähtivät karkuun. Eikä tällä etapilla ole sitten päällystetyltä tieltä lähtemisen jälkeen näkynyt ketään toista ihmistä.
Palaan asiaan, kun olen käynyt Tanassa.
Olenkin jo tämän etapin puolivälin tienoilla, matkaa kertyy Lakselvista yhteensä vain noin 160 kilometriä.
Ensimmäisenä iltana Lakselvista kävelin kymmenen kilometriä tietä pitkin ja pystytin teltan meren rannalle, 500:n metrin päässä lähti soratie ylös tunturiin. Oli mukava haistella meri-ilmaa, seuraavan kerran sitten vaelluksen päättyessä. En syönyt vaellusruokia ensimmäisenä iltana, vaan illalliseksi oli lounaalta jääneet appelsiini ja suklaakarkkipussi sekä joku pikakahvijuoma. Soratien lopusta, talorykelmän luota, lähti mönkijäura eteenpäin. Kuljin sitä pitkin vielä toisenakin päivänä mereltä nousun jälkeen, sitten on ollut polutonta maastoa. Osan matkasta kahtena viimeisenä päivänä pääsen kävelemään poluilla, tällä välillä ei ole kuin poropolkuja.
Poluttomassa maastossa on ollut melko helppo kulkea, avomaata, vaivaiskoivut korkeimpia kasvavia, eikä tarvitse yrittää pysyä polulla. Välillä on mukava kulkea luonnonmuodostelmien mukaan ja toisinaan taas voisi toivoa enemmän maamerkkejä joita käyttää apuna reitin löytämiseen. Vesi on matalalla joissa ja suurin osa puroista on kuivina, monet kosteikotkin ovat kuivuneet.
Ensimmäinen päivä mereltä oli aurinkoinen, toinen alkoi aurinkoisena, mutta muuttui pilviseksi, kolme seuraavaa tähän päivään asti ovat olleet sateisia. Joskus on satanut kunnolla, suurin osa kuitenkin ollut pilvissä kävelyn tuntuista, miljoonasti hyvin pientä pisaraa, sumuista, mutta niin hyvin kastelevaa.
Eilen olikin epämiellyttävä päivä. Aamupäivällä aurinko paistoi samalla kun pilviä kulki jatkuvasti kovan tuulen mukana yli, teltan toinen kylki oli täysin märkä ja toinen täysin kuiva. Auringon ansiosta oli jatkuvasti sateenkaari näkyvissä, voimakkuuden vaihdellessa sateen mukaan. Lähdin liikkeelle kun kerran aurinko paistoi, enkä voinut tietää olisiko tänään etapin huonoin sää. Minulla on varaa jopa kahteen taukopäivään tällä etapilla. Kova tuuli hankaloitti pystyssä pysymistä, kunnes reittini kääntyi suoraan sitä vasten. Sateet pyyhkivät yli ja vaikka suurilierinen hattu oli päässä ja kasvot maata kohti, olivat silmälasit täynnä pisaroita, sateet tulivat vaakatasossa. Jouduin nousemaan korkeammalle kun ylitin tuntureiden väliin jäävän harjanteen ja silloin näkyvyyskin heikkeni, ja sade muuttui jatkuvaksi. Kompassilla osuin suunnilleen oikeaan paikkaan, pelkkää kivikkoista maata ympärillä eikä maamerkeistä apua. Sormet kohmeessa, sadehanskat seuraavalle vaellukselle, muuten pysyin lämpimänä. Harjanteen huippu ei tuntunut tulevan koskaan vastaan, aina kiviröykkiön jälkeen näkyvyyden rajalla oli uusi nousu. Harjanteelta ei tarvinnut paljoa laskeutua kun pääsin pilvien alle ja sade loppui. Pitkä loiva laskeutuminen joelle, sen yli kahlaus ja teltan pystytys. Vieläkin sadekuuroja, mutta harvemmin.
Tänään on vieläkin pilvistä ja joitain pisarakuuroja,mutta sääennusteen mukaan tänään pitäisi selkiytyä eikä sateita tulla pitkään aikaan. Ehkä pidän taukopäivän tänään, haluaisin pitää sen aurinkoisena päivänä jotta voisin pestä pyykkiä ja ladata akkuja, mutta olisi minulla vielä se toinen jäljellä.
Nyt roskapostittelijat ovat löytäneet blogini eikä pelkkä captcha-koodi riitä. En täältä polulta voi tehdä muuta kuin muuttaa kommentointi sellaiseksi, että minun täytyy hyväksyä kommentit ennen kuin ne näytetään. Eli kommenttisi ei tule heti näkyviin, vasta kun olen lukenut sen. Edelleen saa kirjoittaa mitä haluaa ja näytän kaikki kommentit, paitsi näitä mainosviestejä. Valitettavasti joudun tekemään näin, mutta tämä on internet.
Olen täällä, Lakselvissa, 65. päivänä, luulisin. Viisi etappia seitsemästä takana, kaksi siis jäljellä.
Aloitan lupauksella ja lähetän kiitokset sekä terveiset Kolmelle Kalastajalle, oluenne maistuivat hyville Stabbursdalenissa.
Lepopäivä meni kuvaillessa puolipilvisessä säässä, yöllä näkyi jo joitain tähtiä, Jupiter on tosin näkynyt kuun vieressä jo pidempään. Eilen oli enemmän pilvistä kun siirryin lähemmäs tietä, kävelyä ei tullut kuin jotain kuuden ja kahdeksan kilometrin välillä. Illalla alkoi sataa, mutta se loppui aamulla ennen lähtöä. Tänään oli sitten 12 kilometrin kävely tietä pitkin tänne Lakselviin, meni tuokin helposti kun oli rinkka tyhjänä ruoasta.
Hain äsken täydennyspaketin postista, virkailija sanoi ettei löydy, mutta tarjosin vielä lähetystunnusta niin paketti löytyi. Ruoat rinkkaan, kaupasta jotain syömistä lounaaksi, sitten seuraavalle etapille, joka alkaa tiellä kävelyllä. En ole vielä kartasta katsonut kuinka pitkä pätkä tiellä on, mutta kävelen sen verran kuin huvittaa.
Tämä seuraava etappi Lakselvista Tanaan on kartalla poluton, mutta jos maasto on avomaalla kuten edellisellä, pärjään vallan mainiosti. Jokia koitan vältellä kulkemalla lähellä vedenjakajaa, nyt on vedet kyllä muutenkin matalalla ja pysyykin ilman kovia sateita.
Toiminta jatkuu nyt, kirjoittelen taas muutaman päivän päästä, tai kun on verkkoa.
Saavuin eilen iltapäivällä Stabbursdalenin mäntymetsään ja leiriydyin joen lähelle. Täällä kävivät myös polkutontut Jussi ja Sari, joilta jäi kassillinen hyvyyttä ja motivaatiota, kiitos heille.
Jospa jatkaisin jälleen sääkertomuksella; auringonpaistetta ja sama tuuli. Joinain aamuina auringonnousun jälkeen on ollut pilviä, mutta ne ovat hävinneet päivän mittaan. Tällä hetkellä on puolipilvistä ja vaikka tälle etapille vielä tulisi sadetta, voin sanoa että sää on ollut hyvä siitä asti kun tieltä lähdin maastoon.
Alunperin olin suunnitellut kulkevani tänne mäntymetsään Stabburselvaa seuraten sen alkulähteiltä, kahdelta järveltä, mutta poluton koivikko ei enää täällä houkutellutkaan. Koska kuvailutkaan eivät olleet olleet pelkkää juhlaa, muutin reitin kulkemaan kilometristen tuntureiden vierestä avomaalla, jokien varsia ja yhden solan läpi.
Tämä olikin hyvä päätös, sillä kulkeminen oli pääasiassa helppoa ja hyviä kuvauspaikkoja tuli vastaan. Ainoastaan tuntureiden välinen sola ja maasto sen jälkeen olivat haastavia eli kivikkoa. Maasto voi muuttua näin pohjoisessa jo 500:ssä metrissä pelkäksi kuivaksi kivikoksi, jossain saattaa olla järvi tai puro, joskus puronkin kuulee virtaavan kivien alla. Kuitenkin, Skuovgilrassan ja Cohkarassan välisen solan jälkeen Dilljohkan ympäristössä, maisema oli hieno karulla tavalla. Se muistutti enemmän Marsia tai autiomaata kuin pohjoista erämaata. Keskipäivän auringossa kellertävää kivikkoa ja hiekkaa joka puolella ja niin pitkälle kuin näki, eli useita kilometrejä. Luntakin oli vielä paikoitellen.
Ja nyt sitten kotoisen tuntuisessa metsässä, jossa tuulikaan ei pääse häiritsemään. Onneksi ei ole lentäviä hyönteisiä. Kun pääsin männyille tuli tuttu tuoksukin Etelä-Suomalaisista mäntykankailta ja mökiltä Mäntyharjulla. Puut ovat toki pienempiä, ainakin korkeudeltaan. Joissain koivuissa alkavat lehdet jo kellertämään, maassakin joitain jo tippuneita.
Jonain aamuna kenkiä jalkaan laittaessa meni toisen nilkuttimen kuminauha poikki, nyt käytän varanauhan varanauhaa, joka onkin toiminut monta päivää oikein hyvin.
Koska polkutontuilla oli antaa minulle lisää ruokaa, pidän tänään lepopäivän täällä Stabbursdalenissa ja kiertelen kuvailemassa. Huomenna siirryn lähemmäs tietä jotta matka Lakselviin ei olisi niin pitkä, tie kulkee jyrkänteen ja meren välissä yli kymmenen kilometriä ennen kylää, joten leiriytymispaikat ja veden saanti tuolla kapealla kaistaleella voisivat olla haasteelliset.
Nyt aamupalaa, kirjoittelen seuraavan kerran Lakselvista. Ja kiitos kommentoijille, hyvin tervetulleita varsinkin nyt täällä Finnmarkissa kun muita kulkijoita en odota maastossa kohdalle osuvan.
Uusimmat kommentit