Blogiin kirjoittaminen ei ole onnistunut edellisen viestin kirjoituksen jälkeen, vasta eilen sain ladattua akkua. Näin voi käydä kun aurinkoenergiaa ei ole saatavilla, eli on sateista ja pilvistä. Ikävintä oli kuitenkin se, että kahtena sateisena taukopäivänä ei ollut paljoakaan tekemistä.
Huomenna saavun Tana brun, eli Tenon sillalle. Sääennuste sanoo jotta iltapäivästä iltaan sataa, joten yritän olla hyvissä ajoin liikkeellä. Pidän ehkä lepopäivän sijaan vain lepoillan, koska tiistaista eteenpäin pitäisi olla hyvää säätä, enkä taida malttaa olla paikoillani enää. Paitsi sateessa. Niin, sääennuste josta viimeksi kirjoitin ei pitänyt ainakaan tuntureilla paikkaansa, luvattiin poutaa ja pelkkää vettä sain, olin tosin korkeammalla kuin kaksi lähintä kylää joiden ennusteet katsoin.
Maasto on ollut täysin mahdollista kulkea, kun kerta täällä olen. Kivikkoa voi olla jo 400:sta metristä, jokien vedet alhaalla ylhäällä tuntureilla, välillä on ollut mukavaa ruohikkoa ja toisinaan, vähän enemmänkin vaivaiskoivikkoa tai varvikkoa, jotka ovat ikävää kuljettavaa ja kuluttavat kenkiä paljon. Mitä alemmas olen tullut sitä enemmän on ollut joissa vettä, mitään suuria jokia ei ole ollut, alle kymmenen metriä leveitä ja vettä pahimmillaan ylityskohdissa muutaman kymmenen senttiä.
Varusteista olenkin unohtanut mainita, että Kautokeinon jälkeen kun siirryin maastoon, lopetti laturi toiminnan. Kun laittoi akun kiinni, se vain vilkutti oikosulkua tai viallista akkua. Annoin seuraavana iltana akun olla hetken aikaa paikoillaan ja sitten laturi jatkoi normaalia toimintaansa, sen jälkeen ei ole ollut ongelmia.
Lakselvissa taasen korjasin kenkien pohjia kaupasta löytyneellä pikaliimalla. Kantapäissä olevat liimatut pinnat olivat irronneet samoista nurkista molemmissa kengissä, putsasin, kuivasin ja liimasin, vieläkin ovat hyvät. Olisinhan voinut katsoa kestävätkö ne, mutta mieluummin yritän varmistaa vaelluksen onnistumisen. Jossain aikaisemmin vasemman kengän ulkopintaan oli kulunut tai repeytynyt reikä, tämän etapin jälkeen niitä on useampia, koivut ja pajut ovat hyvinkin kovaa tavaraa tuhoamaan kenkiä. Hyvin kuitenkin pärjään loppuun asti ja vielä jää käyttövaraa eteläänkin.
Varsin hyvin löysin tieni tällä etapilla, vain eilen sattui suunnistusvirhe, kun ympärillä oli vain kosteikkoja ja samannäköisiä pyöreitä tuntureita. Siitä virheestä koitui tämän päivän lyhentyminen kolmella kilometrillä, koska olin suunnitellut reittini kulkemaan helpompaa reittiä kuin nyt tulin.
Valokuvauksellisesti tämä on tuntunut kuivalle, märkyydestä eli sateista johtuen. Potentiaalisia kuvia olisi ollut tehtäväksi, mutta ne olosuhteet. On tosin ennenkin käynyt niin, että vaikka on tuntunut ettei mitään saa aikaiseksi, on matkan varrella jotain hyvää tullut tehtyä.
Eläimistö ei ole poikennut aikaisemmasta, yhtenä iltana tosin kettu oli teltan vierellä kun palasin yrittämästä puhelimen akun latausta laskevasta auringosta. Siinä se kettu hetken ihmetteli, merkkasi sitten teltan viereisen kiven ja jolkotteli pois. Näin jännittävää on villieläimistö täällä erämaassa. Eräänä päivänä sain poroilta apua reitin kanssa kun kuljin kivikossa, ne kun kävelivät siellä missä luulin olevan huonompaa, mutta siellä olikin ruohikkoa. Vilkutin niille niin lähtivät karkuun. Eikä tällä etapilla ole sitten päällystetyltä tieltä lähtemisen jälkeen näkynyt ketään toista ihmistä.
Palaan asiaan, kun olen käynyt Tanassa.
