elo 162011
 

image

image

Edellisen viestin jälkeen pelkkää auringonpaistetta, koko ajan on ollut myös voimakas tuuli, onneksi etelästä eli siitä on ollut enemmän hyötyä kuin haittaa. Teltan pystytys ja purkaminen on haastavampaa, mutta hyönteisiä ei näy ja jatkuvasti paistava aurinko ei tee oloa hikiseksi.

Olen kulkenut pääasiassa mönkijäuria kuten suunnittelin, välillä olen mennyt omia reittejä jotta suunta olisi suoraan pohjoiseen. Urien ulkopuolella on helppo kulkea, poropolkuja kulkee joka suuntaan eikä maassa kasva mitään vaivaiskoivua korkeampaa. Maasto on ollut hyvin kuivaa, järvissä on kyllä vettä, mutta monet purot ja kosteikot ovat kuivina. Veden mukana kantoa olen kartasta tarkkaillut koska reitillä voi olla useita kilometrejä ilman vettä lähellä, enkä halua poiketa reitiltä pitkiä matkoja jos voin välttää sen suunnittelemalla vedenotot.

Märkyys ei siis ole ollut ongelma jaloillekaan, mutta kuivuus saa hiekan liikkeelle. Päivämatkojen puolivälissä ja iltaisin olen putsannut sukat ja jalat hiekasta, joka ei ole iso homma, eikä kengistä pääse hienoa pölyä suurempaa läpi, mutta voi sekin rikkoa ihon.

Iltaisin on ollut hyvät taivaat kuvailla, jatkuva tuuli ei vain ole päästänyt järviä tyyntymään. Melko tasainen maasto ja suuret etäisyydet tuovat lisää haastetta, Stabbursdalenissa olen lähempänä suuria tuntureita, jos vielä olosuhteet jatkuisivat tällaisina, eli eivät.

Olen kävellyt joka päivä enemmän kuin olisi tarvinnut, nyt sitten näytänkin olevan päivän edellä. En tiedä löydänkö Lakselvin kylän läheltä leiripaikkaa, se kun on hieman isompi kylä, enkä halua kävellä pitkää matkaa edestakaisin taukopäivän leiriin. Jos pysyn päivän edellä ”aikataulusta”, pidän lepopäivän ehkä Stabbursdalenissa ja Lakselvista otan täydennyspaketin ja syön mitä mieli tekee, jatkan sitten suoraan matkaa. Ehkä.

Nyt teltan pystyttämisen jälkeen on alkanut taivaalla liikkua pilviä, katsotaan mihin suuntaan sää menee, eipä sille muuta voikaan tehdä.

elo 112011
 

image

Katsoin jo eilen puhelimella netin kautta että täydennyspaketti oli saapunut, tälle päivälle jäi vain kysymykseksi mahdolliset tullit ja arvonlisäverot. Mitään maksettavaa ei kuitenkaan tullut.

Ruoat on nyt pakattu rinkkaan. Oliiviöljyä, maitojauhetta, mausteita sekä jälkkärikeksit ja kaaossuklaata hain vielä kaupasta. Ja banaanin ja jogurttia, sillä aamulla oli huono olo enkä syönyt muuta kuin omenan ja join loput mehut. Eilisestä iltapalasta tarttui huono vointi, epäilen sitä uskomattoman kallista meetvurstia. Muuten oli kyllä hyvä iltapala kun paahdoin leipää kaasukeittimellä ja tuulisuojan reunojen päällä. Mutta tänään jäi sitten vähän ruokaa syömättä olon takia, ei sillä tosin niin suurta merkitystä ole tällä matkalla jos muutama euro menee hukkaan. Olon parantuminen ja matkan jatkuminen on tärkeämpiä.

Yksi välineasia on jäänyt kertomatta. Kilpisjärveltä ensimmäisen viiden kilometrin matkalla meni toinen nilkuttimen (säärystimen) kuminauha poikki, eli molemmat varanauhat nyt käytössä. Tähän tosin varauduin jo taustajoukon avustuksella, Kilpisjärven paketissa tuli kuminauhaa varalle, aika sopivaan aikaan.

Lähden nyt kävelemään maantietä pariksi päiväksi, voi venyä kolmannellekin, koska matkaa voi olla se 50-60 kilometriä. Sitten maastoon ja kohti maailman pohjoisinta mäntymetsää, Stabbursdalenia, joka on yhden aikaisemman käynnin perusteella mukava paikka. Kalottireitti muuten päättyi tänne, tarkoittaa että maantien jälkeen etsin omat polkuni, jos niitä on oikeaan suuntaan.