Mikko Sinisalo : Vaeltava valokuvaaja

Kilpisjärvi – Kautokeino, valokuvia

Mikko Sinisalo — Thu, 17 May 2012 18:49:25 +0000

Hiljalleen lisää kuvia. Töissäkäynti, arkisten asioiden hoito, päiväretkeily ja maastopyöräily ovat vieneet aikaa näiden kuvien tekemiseltä. Eihän näiden kuvien kanssa ole mitään kiirettä, mutta tuntuu vaikealta ottaa uusia kuvia kun näiden viime kesänkin kuvien käsittely on kesken.

Tällä etapilla ylitin vaelluksen puolivälin ja Kalottireitin kuljin loppuun. Näissä kuva-artikkeleissa on nyt aika hyvin ainakin visuaalista tietoa koko Kalottireitiltä Sulitjelmasta Kautokeinoon.

Kirjoitukset polulta: Kilpisjärvi – Kautokeino, osa 1, osa 2.

Kilpisjärveltä lähtö. Masetvarri, Suomi

Nämä taisivat olla toiseksi viimeiset pitkospuut vaelluksella, norjalaiset kun eivät näitä rakenna kuten Suomen ja Ruotsin vaellusreiteillä. Masetvarri, Suomi

Telttapaikka Saarijärven tuvan läheisyydessä. Saarijärvi, Suomi

Guonjarvarrin ylitys, vaikka kuvassa ei muita näykään, huomasin heti kulkevani Haltille vievällä reitillä, niin paljon enemmän oli kulkijoita kuin aikaisemmin. Guonjarvarri, Suomi

Karunpaa osaa Suomesta. Guonjarvaggi, Suomi

Pitkää polkua, kaukaisuuteen katsoessa matka ei tunnu lyhenevän yhtään, mutta jalkoihin tuijottaessa huomaa kohta olevansa perillä. Kahperusvaarat, Suomi

Tuttuja maisemia edellisen syksyn vaellukselta. Meekonvaara, Suomi

Vaihteeksi suomalaista siltatyyliä. Meekonvaara, Suomi

Ylöspäin jokea seuraillen. Pitsusjoki, Suomi

Polku pienenee heti huomattavasti kun lähtee Pitsusjärveltä kohti Somasjärveä eikä Haltia, seuraavan yön leiri oikealla olevan järven rannalla. Cahppesjavrrit, Suomi

Kuvailut auringon noustessa muuttuvat helposti fiilistelyyn tällaisissa olosuhteissa ja ympäristössä. Goapmavarri, Suomi

Aamufiilistelyt jatkuvat, vaellusreitti kulkee seuraavaksi alla virtaavan joen vartta alaspäin. Goapmavarri, Suomi

Ilman telttaa olisi vaikea saada suunnattua kennoja kohti matalalta paistavaa aurinkoa tällaisessa maastossa. Cahppesjavrrit, Suomi

Alas Somasjärvelle ja lyhyt pätkä Suomea jää taakse. Goapmajohka, Suomi

Teltalle löytyy helposti tasainen paikka. Coalbmejavrrit, Norja

Tauko tunturissa. Stuora Gulpooaivi, Norja

Täällä ei tunne itseään kovinkaan suureksi tai merkitykselliseksi. Skaidecohkka, Norja

Aamun sadepilvet ovat kaikkoamassa, joten matka voi jatkua. Meahccejohka, Norja

Laskeutuminen tuntureilta alas Reisadaleniin. Stuoraskaidi, Norja

Ensimmäisenä tulee vastaan koivikko. Reisadalen, Norja

Sitten myös havupuita, jotka jälleen muistuttavat kotoisista metsistä kuten Övre Dividalissakin. Reisadalen, Norja

Tällainen rehevyys tuntuu uskomattomalta pitkän avotuntureilla vietetyn ajan jälkeen. Reisadalen, Norja

Yö hämärtyy täällä metsässä enemmän kuin avoimella maalla, mutta hämärä kuusikko oli erittäin kivaa vaihtelua, ja juuri maiseman vaihteluista pääsee nauttimaan pitkällä vaelluksella. Reisadalen, Norja

Mahalla makailua ja keittimen liekin tuijotusta. Reisadalen, Norja

Aamu joen rannalla. Reisadalen, Norja

Välillä kivikkoa vaihteluksi saniaisten keskellä kulkemiseen. Reisadalen, Norja

Aika erilainen ympäristö vaeltaa kaikkien niiden lumikenttien ja kivikoiden jälkeen. Reisadalen, Norja

Korkeimmillaan saniaiset ylettivät 180-senttisen hartioihin. Reisadalen, Norja

Teltalle sopivaa paikkaa joutuu Reisadalenissa välillä hakemaan tiheän metsän ja runsaan aluskasvillisuuden takia. Reisadalen, Norja

Komeat maisemat kulkea ja sääkin sopii siihen. Reisadalen, Norja

Eväitä luonnosta, täältä eteenpäin alkoi löytymään myös mustikoita ja lakkoja. Reisadalen, Norja

Tämä Reisadalenin osuus Kalottireitistä on hieno, mutta harmittavasti Kautokeinon pää on tylsää ja paikoin mutaista. Reisadalen, Norja

Norjalaiset eivät pahemmin rakennettuja apuja tarjoile erämaissa, mutta täällä kansallispuistossa oli laitettu vaijeri avuksi jyrkänteellä. Reisadalen, Norja

Mustikoita, puolukoita ja mäntyjä, tämä on jo aika kotoista. Reisadalen, Norja

Tutuksi tullut näkymä. Reisadalen, Norja

Tuolla laaksossa kuljin ja nyt takaisin puurajalla. Reisadalen, Norja

Samaan tulotuuntaan, nyt vain avointa maata. Miehtavarri, Norja

Ruokatauko. Miehtavarri, Norja

Edessä olevien lampien välissä löysin ampiaispesän, jätin ne rauhaan ja ne jättivät mut. Gironjavrrit, Norja

Tässä maisemassa ja näissä olosuhteissa kuvailuun tulee uusia haasteita, kun on ensin tottunut suuriin tuntureihin ja lähellä oleviin jyrkänteisiin. Njargajohka, Norja

Leveä kahlaus, kivien luona on matalampaa, mutta "hiljaisessa" vedessä näkee mihin astua. Njargajohka, Norja

Kivaa mutaista kävelyä. Raisjavri, Norja

Hieman näyttäisi rusketusta tarttuneen vaelluksen aikana. Rivkkos, Norja

Maaston ollessa näin helppoa on aikaa ajatella, kun ei tarvitse keskittyä kävelyyn. Rivkkos, Norja

"Vain" 600 metrin korkeudella, mutta koko muu ympäristö alapuolella. Rivkkos, Norja

Telttailla ja nukkua pystyy jalat hieman alaspäin kuten tässä, mutta jalat päätä ylempänä tuntuu oudolle. Rivkkos, Norja

Ahtaus ei pääse ahdistamaan täällä. Jeageloaivi, Norja

Kymmenisen kilometriä tätä tietä pitkin Kautokeinoon, kun teki mieli päästä kauppaan ja Kalottireitti olisi kiertänyt enemmän. Cunovuohppi, Norja

Kautokeinossa tuli ammuttua yli välipäivän eväiden kanssa, vaelluksen puolivälin ylittäminen taisi vaikuttaa asiaan, ja oluet puuttuvat kuvasta, ne kun olivat järvessä jäähtymässä. Bavvaljavri, Norja

Vaelluksen ainoa nuotioni, senkin tein vain kun oli seuraa. Bavvaljavri, Norja

Välipäivän välipala. Bavvaljavri, Norja

Leiripaikka välipäivänä, jolloin hetken paistoi aurinko, mutta akkujen lataaminen tai pyykinpesu ei onnistunut. Bavvaljavri, Norja

Iltapalaksi teetä ja paahdettua leipää, jotain hyötykäyttöä ylimääräiselle kaasulle, muuten tyhjensin kaasupullot ilmaan etapin päätteeksi, koska uusi pullo piti kuitenkin ostaa seuraavalle etapille. Bavvaljavri, Norja

Abisko – Kilpisjärvi, valokuvia

Mikko Sinisalo — Fri, 04 May 2012 21:29:53 +0000

Matkakuvien julkaisu jatkuu, tällaisella viikko per etappi tahdilla pelkästään näiden kuvien valmiiksi saamiseen jokaiselta etapilta menee yhteensä seitsemän viikkoa… Sitten olisi vielä ne varsinaiset teokset. Ja se video.

Kirjoitukset polulta: Abisko – Kilpisjärvi, osa 1, osa 2, osa 3.

Abiskosta kun lähtee kiertämään Torniojärven luoteispäätä, käy kulkija Rallarvägen-reittiä pitkin, joka on oikein leppoisa kulkea ainakin sinne asti, missä Kalottireitti siitä erkanee. Abisko, Ruotsi

Ruotsalaista vaellusreitin kyltitystä, Abisko Ö:stä olin tullut tänne. Tornehamn, Ruotsi

Toinen päivä alkoi kukkivassa koivikossa, polku kulkee oikeasta alanurkasta kuvan keskelle. Pålnovarasj, Ruotsi

Osa edellisen päivän reitistä Torniojärven luoteispäästä ja tämän "aamupäivän" ohjelma, nousta ylös tunturiin, leiri oli alhaalla järven rannalla. Lappjordhytta, Norja

Pilviä alkaa kerääntymään kun leiripaikka lähenee, ennen leiriytymistä vielä oikealla olevan joen ylitys. Ruov'doaivit, Norja

Peruskahlaus, vettä ei ole pahimmillaan kuin 30-40 senttiä näin korkealla tunturissa, kivien liikkuminen jalkojen alla on pahinta, sekä veden kylmyys. Ruov'doaivit, Norja

Yön jälkeen pilvet väistyvät auringon tieltä, jolloin mielen lisäksi voi ladata akkuja. Ruov'doaivit, Norja

Kiva sää taivaltaa alaspäin muutamalle mökille vievää mökijäuraa pitkin ja kohti Altevatnetia. Salvvasjohka, Norja

Kello 0:24 Altevatnetin rannalla. Altevatnet, Norja

Järven rannalta hiljalleen ylemmäs tänne, sitten taas alas ja kääntyminen vasemmalle nousemaan takaisin ylös. Lifjelltangen, Norja

Tauko virran varrella. Luotnajohka, Norja

Loivaa nousua, eikä täällä ole pahemmin ruuhkaa. Gaskkasvaggi, Norja

Loistavaa maata telttailuun, vaikka koski vieressä olikin äänekäs. Gaskkasvaggi, Norja

Helppoa suunnistusta jos näkyvyyttä on tarpeeksi, kulkee vain alaspäin tuntureiden välissä. Gaskkasvaggi, Norja

Edellisen kuvan tummien sadepilvien kaikottua kelpaa taas vaeltaa. Gaskkasvaggi, Norja

Jälleen keskiyön telttakuva, täällä venyikin päivä aamuyöhön asti kuvausolosuhteita tarkkaillessa. Vuomajavri, Norja

Mikäs tällaisissa maisemissa on kävellä vielä rinkankin jatkuvasti keventyessä. Vuomajavri, Norja

Pilviä alkoi kerääntymään ja kohta pääsinkin kulkemaan vaihteeksi kunnon sateessa. Anjavassdalen, Norja

Kohti Övre Dividalin kansallispuistoa ja fasiliteettien taso nousee. Dividalen, Norja

Motivaatio nousi korkealle kun mäntymetsä ja juurakkoinen polku muistuttivat Etelä-Suomalaisesta metsästä. Dividalen, Norja

Divielvan uoma, sopiva paikka tauolle tuossa edessä olevalla kalliojyrkänteellä. Dividalen, Norja

Matala, mutta pitkä kahlaus, jossa kaikki kivet pienistä suuriin liikkuivat jalkojen alla. Skaktarjohka, Norja

Seuraava päivä alkaa vasemmalla olevan tunturin kylkeä pitkin kulkemalla. Skaktardalen, Norja

Tällaista kuvaa katsoessa alkaa tekemään mieli päästä takaisin poluille ja vähän niiden ulkopuolellekin. Stuora Nanna, Norja

Kivikkoisten tuntureiden ylitysten välillä tällainen rauhallinen maasto maistuu hyvin. Stuora Nanna, Norja

Joku muukin käyttänyt kiviä pitämään teltan kiilat tässä maassa. Deartavaggi, Norja

Yhden sateisen taukopäivän jälkeen lähdin ylittämään tunturia sumuisessa säässä. Buossir, Norja

Tauko sumun ja kivien keskellä. Buossir, Norja

Siinä on yksi reittimerkki, seuraavasta ei ole tietoa, kompassi on tällaisissa olosuhteissa hyödyllinen. Buossir, Norja

Sumu vähenee mitä alemmas pääsen kohti Rostadalenia. Rostadalen, Norja

Leiri Rostaelvan rannalla. Rostadalen, Norja

Heinäkuun lopun kukintoja polun ympärillä. Rostadalen, Norja

Silta yli Iselvan, sen ja Rostaelvan yhtymiskohdassa. Rostadalen, Norja

Vähemmän jännittävää polkua ja pitkää loivaa nousua. Adjavardu, Norja

Moskangaisin kierto kohti Pältsan tupaa. Moskanjavri, Norja

Aika siistin näköisenä olen onnistunut pysymään, taustalla Pältsan huippu pilvien sisällä. Bealccanjohka, Ruotsi

Duoibalin ylitys kohti kolmen valtakunnan rajapyykkiä alkaa etelärinteen koivikosta. Duoibal, Ruotsi

Koivut jäävät nopeasti taakse, mutta vielä on vihertävää. Duoibal, Norja

Kunnes korkeimmilla paikoilla on melko karua. Duoibal, Norja

Telttailua kolmen valtakunnan rajapyykin vieressä. Golddajavri, Norja

Edellisen yön leiripaikka oli järven vasemmassa päässä, jonkin verran tuli nousua hyttysten kanssa. Mallan luonnonpuisto, Suomi

Saana näkyvissä ja kymmenisen kilometriä vielä kävelyä ennen kuin pääsin Kilpisjärvelle syömään. Mallan luonnonpuisto, Suomi

Taukopäivän leiripaikka Tsahkaljärven rannalla, Saana taustalla. Tsahkaljärvi, Suomi

Uudet eväät taukopäivälle. Tsahkaljärvi, Suomi

Kiva että on kuva siitä ainoasta kerrasta kun kävin uimassa vaelluksen aikana, ja uintisää oli aika mainio. Tsahkaljärvi, Suomi

Ritsem – Abisko, valokuvia

Mikko Sinisalo — Tue, 24 Apr 2012 20:31:12 +0000

Lisää mies-, teltta- ja polkukuvia vaellukselta, järjestyksessä seuraavana Ritsemin ja Abiskon väliseltä etapilta. Joskus vaeltaessa ei meinaa kiinnostaa matkakuvien ottaminen, varsinkaan itsestään, mutta aina jälkikäteen niitä on kuitenkin erittäin kiva katsella, niin nytkin.

Polulta lähettämäni kirjoitukset tältä etapilta: Ritsem – Abisko, osa 1, osa 2, osa 3.

Ritsemistä kuljin uudehkoa Gränsleden-reittiä pitkin takaisin Kalottireitille, Gränsleden on merkitty, mutta polku on varsinkin koivikoissa jätetty vaeltajien tallottaviksi. Ritsem, Ruotsi

Sateisen edellispäivän jälkeen on mukava herätä selkenevään säähän tällaisella paikalla. Stuor-Seukok, Ruotsi

Jälleen kohti vielä lumisia tuntureita, reitti kulki kahden järven välistä koivikkoa pitkin. Seukoktjavelk, Ruotsi

Gränsledenin merkittyä reittiä, monesti oli parempi kulkea itse parhaaksi näkemiään reittejä kuin seurata merkittyä. Seukoktjavelk, Ruotsi

Sillan toisen puolen vaijerin kiinnike mennyt rikki, joten silta roikkui hieman toispuoleisena, yli kuitenkin menin koska saman reitin kulkeminen takaisin ei innostanut. Upmasjåkkå, Ruotsi

Lisää jännitystä vaellukseen saa tällaisella sillalla. Upmasjåkkå, Ruotsi

Teltassa loikoilua. Meutaluoppal, Ruotsi

Yöllä kuvailemassa Akkajauren luoteispäässä. Meutaluoppal, Ruotsi

Aamupäivällä akkujen latausta ja sukkien kuivatusta, teltassa olevia ruokasäkkejä piti alkaa siirtelemään aina varjon puolelle jottei suklaat sulaisi. Meutaluoppal, Ruotsi

Pitkää loivaa nousua, oikealla näkyvän Akka-tunturin etupuolelta tulin lautalla järven yli edellisen etapin päätteeksi, tulosuuntaan näkyy parin päivän taival. Vakkatjavelk, Ruotsi

Taukoilua. Sårkåjaure, Ruotsi

Edellisen sillan kohdalla ajattelin, että kun siitä pääsen yli niin ei se seuraava voi olla rikki, näköjään voi. Sårkåjaure, Ruotsi

Takaisin ylhäällä lumikentillä ja pitkä varjo tulosuuntaan. Svartitjåkkå, Ruotsi

Kipeytynyt nilkka laittoi epäilemään vaelluksen jatkumista, näin alkumatkasta en tiennyt sellaisen vaivan paranevan ajan kanssa rauhallisesti kävellen. Röysvatn, Norja

Suunta takaisin alaspäin yhden korkealla vietetyn yön jälkeen. Svartitjåkkå, Ruotsi

Puolikas silta. Skuokejaure, Ruotsi

Leppoisaa maastoa kävellä järven pohjoispäätä kohti, pieniä lentäviä olentoja oli seurana. Skuokejaure, Ruotsi

Käsi saanut aurinkoa vaellussauvaa käyttäessä. Spadnejaure, Ruotsi

Taukopäivänä pyykin kuivatusta. Spadnejaure, Ruotsi

Aurinko paistaa, vesi virtaa lumen alla ja järvi on hienon värinen, kelpaa kulkea. Bovrojavri, Norja

Salmi jonka ylitin uimalla, kun veneiden vetely edestakaisin tuntui työläältä, ensi kerralla käytän kuitenkin suoraan veneitä. Bovrojavri, Norja

Kävin hakemassa rinkan veneellä, kun olin ensin kokeillut ylitystä ilman sitä. Bovrojavri, Norja

Järvi alkoi jäätymään edellisenä yönä heti auringon laskeudutta tuntureiden taakse, vielä 7. heinäkuuta, mutta aamulla uusi jää oli jo sulanut. Bovrojavri, Norja

Lämpimänä päivänä jääkylmä vesi maistuu, mutta viileällä säällä se tuntuu joskus tulevan lähes suoraan kehon läpi. Paurofjellet, Ruotsi

Tällä etapilla oli paljon siltoja, tässä norjalainen malli. Baugevatnet, Norja

Polku kulkee kesän puolella. Baugevatnet, Norja

Jonnekin tuonne päin ja sitten solaa pitkin oikealle. Baugefjellet, Norja

Illan menosuunta alaspäin. Baugefjellet, Norja

Välillä pätkä tietäkin pitkin, ruuhkaa ei pahemmin ollut näin illalla. Sitasjaure, Norja

Vielä selkeää ennen yöllistä pilvien kerääntymistä, sateenkaaria ja sadetta. Sitasjaure, Norja

Sama kuvan sommittelu, tausta muuttuu. Skoaddejavri, Norja

Tälläkään kertaa ei tarvinnut epäillä olisiko vesi kylmää kahlatessa. Skoaddejavri, Norja

Siinä se reitti kulkee, ei pahemmin väliä mistä kohti kulkee kunhan suunnan pitää suunnilleen oikeana. Juovvacorru, Norja

Parran kasvu jatkuu. Gautelisvatnet, Norja

Kivillä kävelyä ja hieman epäilyttävän näköiset pilvet, ylhäällä sitten sainkin sadetta. Dulbbot, Norja

Edellisenä iltana tulin kuvan vasemman reunan kautta vesisateessa. Caihnajavrrit, Norja

Kukkainen polku alaspäin. Caihnajavrrit, Norja

Mutkan takaa avautuva näkymä menosuuntaan. Caihnavarri, Norja

Erikoinen silta, keskellä kiva väli yliastuttavaksi, tämä tosin oli tuttu aikaisemmalta vaellukselta. Cunovuopmi, Norja

Tällaisessa heinikossa voi vapaasti valita missä kulkee, hyttyset pitävät seuraa. Cunovuopmi, Norja

Norjalaista siltamallia, parempi kuitenkin kuin ei siltaa ollenkaan ja mennessä voi hyräillä Indiana Jones -tunnaria. Cunovuopmi, Norja

Ja lisää siltoja. Cunovuopmi, Norja

Leiri Cunojavrin rannalla, täällä on kiva hiekkaranta kunhan vesi hieman laskee. Cunojavri, Norja

Suunta alas koivikkoon ja Abiskoon. Snarapjavri, Ruotsi

Kipeän nilkan lepuutusta ja jalkojen tuuletusta. Valffujohka, Ruotsi

Alkukesästä tuntureilla pääsee nopeasti lumelta kukkivaan metsään. Kamajaure, Ruotsi

Telttailua puun alla, taustalla Kungsledenin kulkijoille tuttu Kartinvare. Hoiganjohka, Ruotsi

Ruotsalaisella sillalla. Abiskojaure, Ruotsi

Kungsledenin megabaanaa pitkin kohti Abiskoa, tällä yhden iltapäivän pätkällä vastaan taisi tulla enemmän ihmisiä kuin aikaisemmin koko vaelluksella yhteensä. Abiskojåkka, Ruotsi

Viimeinen leiripaikka Abiskon kansallispuistossa ennen kylälle pääsyä. Abiskojåkka, Ruotsi

Välipäivien eväät. Abisko, Ruotsi

Pastat pysyivät kattilassa vaikka reunat meinasivat loppua kesken. Abisko, Ruotsi

Leiri epäilyttävän lähellä kylää, koivikosta kukaan ei kuitenkaan löydä. Abisko, Ruotsi

Sulitjelma – Ritsem, valokuvia

Mikko Sinisalo — Sat, 14 Apr 2012 21:35:07 +0000

Nyt olisi viimeinkin jotain esiteltävää Kalotti 2011 -vaellukselta, eli mies-, teltta- ja polkukuvia ensimmäiseltä etapilta. Eihän näiden tekemisessä kovinkaan kauaa mene, mutta aikaansaaminen on ollut vaikeaa. Niitä oikeita kuvateoksia tein jonkin verran melko pian vaelluksen jälkeen, mutta ne ovat edelleen keskeneräisiä. Näitä matkakuvia kohtaan on pienemmät vaatimukset itseltäni, joten tekeminen on helpompaa ja ehkä näiden kautta pääsen paremmin vauhtiin. Videon leikkaus on jonkinlaisella mallilla, mutta sitä en saa valmiiksi ennen kuin valokuvat on käsitelty, koska käytän niitä videossa.

Olen ollut kaksi kuukautta uudessa työpaikassa, mikä antaa itselleni viimein perspektiiviä vaellukseni kestoon. Puolitoista kertaa tämän ajan, koko ajan ulkona vain teltan kanssa, ilman lämmintä vettä, kaasukeittimen kanssa. Kyllä se nyt tuntuu huomattavasti pidemmältä ajalta kuin silloin, kun eli vain siinä päivässä ja hieman seuraavassa.

Voin täyttää mieleni muilla asioilla, mutta kuvia vaellukselta katsoessa tulee hyvin nopeasti ikävä päästä takaisin tuntureille. Kulkemaan piekanat ja korpit yllä kierrellen, sopulit jaloissa vilistäen, porot parempaa kulkureittiä näyttäen, tuntemaan auringon lämmön sateen jälkeen, kiveltä kivelle puron ylittämään, ennustamaan olosuhteiden muutoksia, tapaamaan ystävällisiä tuntemattomia ihmisiä, katsomaan yön laskeutumista kesän jälkeen ja tähtien ilmestymistä. Varmasti taas joskus.

Polulta lähettämäni kirjoitus tästä etapista: Sulitjelma – Ritsem

Ensimmäisen päivän nousu ylös tuntureille. Sulitjelma, Norja

Leiripaikka ylhäällä tunturissa. Storelvvatnan, Norja

Näkymä teltasta olosuhteiden paranemista odotellessa. Storelvvatnan, Norja

Ensimmäisestä kahlauspaikasta tulosuuntaan, ylitin virrat kuvan vasemmasta reunasta, ja vesi oli kylmää. Storelvvatnan, Norja

Reitti kulki edelleen ylemmäs, tässä kohti korkeus n. 900 metriä, kuva tulosuuntaan. Storelvvatnan, Norja

Lumelta veden kautta kiville ja kohta takaisin. Sorjoscohkka, Norja

Laskeutuminen alas kohti Sårjåsjaurea. Sorjoscohkka, Norja

Tauko auringossa ja jalkojen tuuletusta. Sorjoscohkka, Norja

Loistava sää kulkea keväisillä tuntureilla. Sårjåsjaure, Norja

Poikkeuksellisen hyvä norjalainen silta. Sårjåsjaure, Norja

Näkymä sillalta alas. Sårjåsjaure, Norja

Polku muuttunut puroksi. Sårjåsjaure, Ruotsi

Aamupäivä kivalla leiripaikalla, akut latautuvat auringon valolla ja sukat kuivuvat kastuakseen heti uudelleen. Sårjåsjaure, Ruotsi

Edelleen matka jatkuu alemmas ja kohti Padjelantan kansallispuistoa. Sårjåsjokka, Ruotsi

Ruotsissa ja Suomessa sillat ovat periaatteella, että jos silta tarvitaan niin tehdään hyvä, norjalaiset asenteella "kyllä tämä riittää". Staddajåkkå, Ruotsi

Leiri suuren Virihaure-järven rannalla. Staloluokta, Ruotsi

Tauko kohtalaisen laajan näkymän kaukaisuuteen tarjoavalla paikalla. Stuer-Titer, Ruotsi

Välillä unohdin ottaa kuvan leiripaikasta teltta pystyssä, tässäkin kamat jo pakattuna, taustalla Sarekin kansallispuiston tuntureita. Låddejåkkå, Ruotsi

Menosuunta kohti Akka-massiivia, säässä ei ole valittamista. Tsåkahaure, Ruotsi

Koivikon kasvaessa ilmestyivät hyttyset, mutta hyttysverkko päässä ne eivät pääse rikkomaan tällaista rauhaa. Kisuris, Ruotsi

Veden kiehumista odotellessa. Kisuris, Ruotsi

Yöllä kuvaillessa ei ole niin tarkkaa varustuksen kanssa. Kisuris, Ruotsi

Hidas parrankasvu on jo alkanut. Kisuris, Ruotsi

Juuri se joki, jostain syystä tämä on ainoa kyltitetty joki. Sjnjuftjutisjåkkå, Ruotsi

Silta koivikossa ja Akka-massiivi. Vuojatätno, Ruotsi

Pitkä riippusilta todella voimakkaana virtaavan Vuojatätnon yli. Vuojatätno, Ruotsi

Akka-järven yli vievää lauttaa odotellessa, joka oli muuten koko vaelluksen ainoa moottoroitu kulkuapu. Änonjalme, Ruotsi

Telttapaikka täydennyspakettia odotellessa, tämä ensimmäinen paketti oli ainoa jota jouduin odottamaan, kaikki muut olivat valmiina noudettaviksi. Ritsem, Ruotsi

1200 kilometriä ja 86 päivää

Mikko Sinisalo — Wed, 21 Sep 2011 11:42:12 +0000

Sandfjordin rannalla

Kuten elämäkin, harvaa kiinnostaa jalanjälkeni Sandfjordin hiekalla ja ajan kanssa pyyhkiytyvät pois. Mutta minä nautin niistä askeleista.

Ps. Kävelin jonkin verran päälle 1200 kilometriä, mutta en 1300 kuten olin arvellut. Parasta olla totuudenmukainen. Tulen lisäämään tänne blogiin matkakuvia etappi kerrallaan, joskus. Kirjoitan myös varusteista kommenttilistan ja joistain mahdollisesti enemmänkin, joskus. Vaellus oli liian upea, nyt on jälkeinen alakulo.

Sandfjord saavutettu, eli Tana – Sandfjord (Vardö), osa 2

Mikko Sinisalo — Wed, 14 Sep 2011 13:05:31 +0000

Saavuin Sandfjordiin tänään aamupäivällä, 86. päivänä, auringon paistaessa pilvien väleistä. Yksin vaelsin, yksin perillä, yksin rannalla. Oli siellä lokkejakin.

Hyvällehän rannalle saapuminen tuntui kun sääkin suosi. Kilometrin hiekkaranta, aaltojen äänet ja meren tuoksu. Toisaalta vaelluksen tapahtumat ovat matkan varrelta eikä tämä päätöspaikka ole sen merkityksellisempi kuin aloituspaikkakaan, yksi kohta tämän planeetan pinnalla, sopivan etäisyyden päässä toisesta kolmen kuukauden vaellusta varten.

Ennen perille saapumista tapasin paikallisia metsästäjiä joilta sain pari olutta ja reittiohjeita. Näin kaksi naalia. Kävelin pari päivää sateisessa säässä. Kuljin hienoa jokikanjonia pitkin päätepisteeseen asti, jossa oli välillä helppoa heinikkoa ja seuraavassa mutkassa jyrkänne suoraan jokeen. Mentävä joko veden tasolla kiviä pitkin jos oli mahdollista tai vedessä, tai sitten yläkautta poropolkuja sivuttain jyrkänteessä.

Sandfjordista ehdin kävellä tiellä pari sataa metriä, kunnes sain kyydin kahdelta norjalaiselta vanhalta herralta. Heidän kyydillä tulin Vardön, jossa nousin bussiin, jossa tätä kirjoitan. Tällä pääsen Vadsön, sieltä Tana brun ja sitten aamuyöllä kello 3:30 lähtee bussi Rovaniemelle. Sieltä junalla Helsinkiin, jossa luulisin olevani perjantaina, aamulla.

Ainakaan vielä ei tunnu sille kuin pitkä vaellus olisi päättynyt, en kyllä kokemuksesta tiedä mille silloin voisi odottaakaan tuntuvan. Olo on hyvä ja rauhallinen, mitä kauemmin bussissa istun, sitä haikeampi. Tämä vaellus on onnistunut hyvin ja pidin elämästä polulla sekä niiden ulkopuolella.

Kertakaikkisesti.

Tana – Sandfjord (Vardö), osa 1

Mikko Sinisalo — Fri, 09 Sep 2011 09:20:09 +0000

Muutama päivä jo takana tätä etappia Varangin niemimaalla. Hyvää säätä on ollut ja pitäisi jatkuakin, kyllä kelpaa viimeiselle etapille. Nyt aurinko paistaa ja on etelätuuli, yhden paidan keli.

Ennen tänne avomaalle pääsyä ollut koivumetsä epäilytti tieltä katsottuna, kuinka ryteikköä mahtaa olla, mutta juuri ennen kuin olin lähtemässä omille poluille, oli vanha mönkijäura. Kasvit jo vallanneet, mutta helppoa kulkea. Uraa ei kauaa näkynyt, mutta sain hyvän alun ja sitten koivikon aluskasvilisuus oli kevyttä. Pari hirveä näin metsässä ja poroja.

Täällä avotunturissa on helppo kulkea, nousut ja laskut loivia, maassa ei ainakaan vielä pahoja kivikoita ja kasvillisuus matalaa. Eilen ja tänään hyödynnän ajouria, kun ylitän erään joen tänään, pitäisi loppumatka olla uravapaata. En odottanut muita kulkijoita näkeväni täälläkään, mutta eilen sitten vanha herra ohitti minut maasturilla. Hetken juteltiin ja kyydinkin olisin saanut, mutta näin lähellä loppua jatka edelleen kävelyä.

Hyvillä mielin matka jatkuu vielä jokusen päivän Sandfjordiin, en ole varma puhelimen kuuluvuudesta loppumatkalla, joten seuraava viesti saattaa tulla kun olen saavuttanut Sandfjordin.

Kiitos kaikille matkan varrella tänne blogiin kommentoineille, minä jatkan nyt matkaa auringon paistaessa.

Viimeiselle etapille

Mikko Sinisalo — Tue, 06 Sep 2011 18:25:26 +0000

Täydennyspaketin sisältö siirretty rinkkaan ja kaupasta haettu puuttuvat, maitojauhetta ei ollut ensimmäisessä kaupassa, pitää koittaa toisesta. Kaasuakaan en saanut tällä kertaa huoltoasemalta, mutta myyjä opasti katsomaan EIK:sta, josta sitten löytyikin.

Tänään illalla on reitin suunnittelu, tästä kylältä joudun kävelemään viitisen kilometriä maantiellä, sitten soratiellä vielä tuntematon määrä ja reittivalinnasta riippuen ehkä mönkijäuraa tai koivikkoa.

Olo on hyvä, edelleen elää sen verran tässä hetkessä ettei vaelluksen lopun lähestyminen aiheuta juuri mitään tuntemuksia.

Lähden nyt etsimään sitä maitojauhetta ja sitten aloittamaan tämän etapin.

Ps. Yritin lähettää tämän viestin jo iltapäivällä Tanassa, mutta silloin ei onnistunut. Maitojauhe löytyi ja kävelin noin seitsemän kilometriä, huomenna loppuu tie ja sitten on alkuun koivikkoa ennen avomaata, jonne nousen ylihuomenna. Tämä etappi on alustavan reittisuunnitelman mukaan Tanasta Sandfjordiin noin 130 kilometriä. Sandfjordista Vardön jätän kaksi päivää.

Lakselv – Tana, osa 3

Mikko Sinisalo — Mon, 05 Sep 2011 18:05:16 +0000

Olen nyt leiriytyneenä Tenon rannalle, eli Tana saavutettu.

Kävin hakemassa kaupasta ruokaa tälle päivälle ja huomiselle aamulle. Sääennuste on yöstä aamupäivään vähäistä sadetta, koko loppuviikoksi olisi hyvää ja lämmintä säätä, täällä Tanassa öisin yli kymmentä ja päivisin 15:n tienoilla, Vardössä päivisin muutaman asteen vähemmän. Minä toki nousen huomenna muutaman sata metriä ylemmäs ylängölle, lämpötilat laskevat sen mukana.

Viimeisen täydennyspaketin pitäisi löytyä postista, ainakin Norjan postin nettisivujen mukaan on noudettavissa.

Tästä etapista on hieman ristiriitaisia tuntemuksia. Oma reitti löytyi aika hyvin lopun soita lukuun ottamatta, samoin maasto oli ihan hyvää kuljettavaa muutamaa viimeistä päivää lukuun ottamatta, jälleen soiden takia. Eivät kosteikot tai niiden reunoilla olevat varvikot miestä pysäytä, ne vain ovat ikävämpiä kulkea ja fyysisesti rasittavia. Tämä oli ennakkoon itseäni eniten mietityttänyt osuus, mutta nyt se on vaellettu.

Huomenna alkaa sitten viimeinen etappi. Nyt on hyvä olo kun peseydyin ja sain uutta ruokaa. Puhtaat vaatteet tekisivät vielä paremman olon, mutta olosuhteet eivät ole olleet kuivaavat. Yksi vinkki on antaa joka toimii ainakin fleecekerrastolla; kääntää vaatteet ympäri jos ei pääse pesemään, se ei täällä haittaa jos saumat ovat ulkopuolella.

Lakselv – Tana, osa 2

Mikko Sinisalo — Sun, 04 Sep 2011 15:54:18 +0000

Blogiin kirjoittaminen ei ole onnistunut edellisen viestin kirjoituksen jälkeen, vasta eilen sain ladattua akkua. Näin voi käydä kun aurinkoenergiaa ei ole saatavilla, eli on sateista ja pilvistä. Ikävintä oli kuitenkin se, että kahtena sateisena taukopäivänä ei ollut paljoakaan tekemistä.

Huomenna saavun Tana brun, eli Tenon sillalle. Sääennuste sanoo jotta iltapäivästä iltaan sataa, joten yritän olla hyvissä ajoin liikkeellä. Pidän ehkä lepopäivän sijaan vain lepoillan, koska tiistaista eteenpäin pitäisi olla hyvää säätä, enkä taida malttaa olla paikoillani enää. Paitsi sateessa. Niin, sääennuste josta viimeksi kirjoitin ei pitänyt ainakaan tuntureilla paikkaansa, luvattiin poutaa ja pelkkää vettä sain, olin tosin korkeammalla kuin kaksi lähintä kylää joiden ennusteet katsoin.

Maasto on ollut täysin mahdollista kulkea, kun kerta täällä olen. Kivikkoa voi olla jo 400:sta metristä, jokien vedet alhaalla ylhäällä tuntureilla, välillä on ollut mukavaa ruohikkoa ja toisinaan, vähän enemmänkin vaivaiskoivikkoa tai varvikkoa, jotka ovat ikävää kuljettavaa ja kuluttavat kenkiä paljon. Mitä alemmas olen tullut sitä enemmän on ollut joissa vettä, mitään suuria jokia ei ole ollut, alle kymmenen metriä leveitä ja vettä pahimmillaan ylityskohdissa muutaman kymmenen senttiä.

Varusteista olenkin unohtanut mainita, että Kautokeinon jälkeen kun siirryin maastoon, lopetti laturi toiminnan. Kun laittoi akun kiinni, se vain vilkutti oikosulkua tai viallista akkua. Annoin seuraavana iltana akun olla hetken aikaa paikoillaan ja sitten laturi jatkoi normaalia toimintaansa, sen jälkeen ei ole ollut ongelmia.

Lakselvissa taasen korjasin kenkien pohjia kaupasta löytyneellä pikaliimalla. Kantapäissä olevat liimatut pinnat olivat irronneet samoista nurkista molemmissa kengissä, putsasin, kuivasin ja liimasin, vieläkin ovat hyvät. Olisinhan voinut katsoa kestävätkö ne, mutta mieluummin yritän varmistaa vaelluksen onnistumisen. Jossain aikaisemmin vasemman kengän ulkopintaan oli kulunut tai repeytynyt reikä, tämän etapin jälkeen niitä on useampia, koivut ja pajut ovat hyvinkin kovaa tavaraa tuhoamaan kenkiä. Hyvin kuitenkin pärjään loppuun asti ja vielä jää käyttövaraa eteläänkin.

Varsin hyvin löysin tieni tällä etapilla, vain eilen sattui suunnistusvirhe, kun ympärillä oli vain kosteikkoja ja samannäköisiä pyöreitä tuntureita. Siitä virheestä koitui tämän päivän lyhentyminen kolmella kilometrillä, koska olin suunnitellut reittini kulkemaan helpompaa reittiä kuin nyt tulin.

Valokuvauksellisesti tämä on tuntunut kuivalle, märkyydestä eli sateista johtuen. Potentiaalisia kuvia olisi ollut tehtäväksi, mutta ne olosuhteet. On tosin ennenkin käynyt niin, että vaikka on tuntunut ettei mitään saa aikaiseksi, on matkan varrella jotain hyvää tullut tehtyä.

Eläimistö ei ole poikennut aikaisemmasta, yhtenä iltana tosin kettu oli teltan vierellä kun palasin yrittämästä puhelimen akun latausta laskevasta auringosta. Siinä se kettu hetken ihmetteli, merkkasi sitten teltan viereisen kiven ja jolkotteli pois. Näin jännittävää on villieläimistö täällä erämaassa. Eräänä päivänä sain poroilta apua reitin kanssa kun kuljin kivikossa, ne kun kävelivät siellä missä luulin olevan huonompaa, mutta siellä olikin ruohikkoa. Vilkutin niille niin lähtivät karkuun. Eikä tällä etapilla ole sitten päällystetyltä tieltä lähtemisen jälkeen näkynyt ketään toista ihmistä.

Palaan asiaan, kun olen käynyt Tanassa.