Lähtö Kautokeinosta

 Vaellus, Viestit polulta  Ei kommentteja »
elo 112011
 

image

Katsoin jo eilen puhelimella netin kautta että täydennyspaketti oli saapunut, tälle päivälle jäi vain kysymykseksi mahdolliset tullit ja arvonlisäverot. Mitään maksettavaa ei kuitenkaan tullut.

Ruoat on nyt pakattu rinkkaan. Oliiviöljyä, maitojauhetta, mausteita sekä jälkkärikeksit ja kaaossuklaata hain vielä kaupasta. Ja banaanin ja jogurttia, sillä aamulla oli huono olo enkä syönyt muuta kuin omenan ja join loput mehut. Eilisestä iltapalasta tarttui huono vointi, epäilen sitä uskomattoman kallista meetvurstia. Muuten oli kyllä hyvä iltapala kun paahdoin leipää kaasukeittimellä ja tuulisuojan reunojen päällä. Mutta tänään jäi sitten vähän ruokaa syömättä olon takia, ei sillä tosin niin suurta merkitystä ole tällä matkalla jos muutama euro menee hukkaan. Olon parantuminen ja matkan jatkuminen on tärkeämpiä.

Yksi välineasia on jäänyt kertomatta. Kilpisjärveltä ensimmäisen viiden kilometrin matkalla meni toinen nilkuttimen (säärystimen) kuminauha poikki, eli molemmat varanauhat nyt käytössä. Tähän tosin varauduin jo taustajoukon avustuksella, Kilpisjärven paketissa tuli kuminauhaa varalle, aika sopivaan aikaan.

Lähden nyt kävelemään maantietä pariksi päiväksi, voi venyä kolmannellekin, koska matkaa voi olla se 50-60 kilometriä. Sitten maastoon ja kohti maailman pohjoisinta mäntymetsää, Stabbursdalenia, joka on yhden aikaisemman käynnin perusteella mukava paikka. Kalottireitti muuten päättyi tänne, tarkoittaa että maantien jälkeen etsin omat polkuni, jos niitä on oikeaan suuntaan.

Kilpisjärvi – Kautokeino, osa 2

 Vaellus, Viestit polulta  Ei kommentteja »
elo 102011
 

image

image

Olen nyt viettämässä lepopäivää lähellä Kautokeinoa, pilvisessä ja sadekuuroisessa säässä.

Toissapäivänä kun kalottireitti kulki tien yli, päätin mennä Kaitokeinoon seuraava.q päivänä, päivää aikaisemmin kuin olin suunnitellut, koska matka oli niin lyhyt tietä pitkin. Samana iltana yritin syödä loput ruoat pois, mikä osoittautuikin vaikeaksi. Pari voileipäkeksiä, pähkinöitä ja yksi annos couscousia jäi syömättä.

Illalla kävin joella head & shoulders -pesulla, kattilan avulla, ennen suureen kaupunkiin saapumista.

Kautokeino oli paljon suurempi kuin odotin, ainakin asuinrakennuksia on hyvinkin paljon. Kauppa jonka minä löysin ei kylläkään ollut kovin suuri, mutta kaikki tarvittava löytyi.

Mutta mihin hintaan. Abiskossa ja Kilpisjärvellä meni noin 30 euroa parin päivän ruokiin, täällä ostin hieman enemmän, ehkä 10:llä eurolla enemmän, ja mitä se maksoi? 80 euroa. Ei helvetti. Ei loppusummalla tällä reissulla ole niin väliä, kunhan jaksan jatkaa matkaa, mutta silti.

Tässä hintaesimerkkejä: pieni kurkku 3 euroa, valkohomejuusto 150 g 4 euroa, litran mehutölkki 2,8 euroa, puoli kiloa viinirypäleitä 4,3 euroa, 0,33 olut 2,7 euroa, parin sadan gramman karkkipussit noin 5 euroa, kirsikkatomaatit 175 g 4,5 euroa, pieni sitruunakakku 4 euroa ja lopuksi 200 grammaa meetvurstia vain 8 euroa.

Illalla paistoin sitten nuotiolla makkaraa ja pekonia oluen kanssa, jälkkäriksi halpaa kakkua. Leiripaikka on kyllä oikein kiva ja eilen illalla järven ollessa tyyni tällä rannalla oli kiva paistella nuotiolla. Oli muuten ensimmäinen nuotio vaelluksillani. Seurana oli itävaltalainen pariskunta, joiden neljän hengen seurueen kanssa olen kulkenut melko samaa tahtia Somasjärveltä asti. Seurueen toinen pariskunta tuli tiellä vastaan kun lähdin Kautokeinosta, seurueen jakautuminen oli jäljelle jääneiden onni sillä nyt saatoin hieman jakaa herkkujani, mutta neljälle ei olisi riittänyt. Juotiin myös itävaltalaismiehen luumuviinan loput pois, josta he eivät olleet itse pitäneet, eikä se kovin hyvää ollutkaan.

Auringonpaiste olisi tänään hyvä jotta saisin akkuja ladattua ja olisin voinut pyykkiäkin pestä, mutta nyt näyttää sateiselta. Kameraam on vielä yksi täysi akku kamerassa olevan lisäksi, mutta puhelimesta loppuu kohta. Olin suunnitellut selviytyväni tulevasta tylsästä maantiekävelystä kuuntelemalla musiikkia, mutta tällä hetkellä ei näytä onnistuvan, ellei sää kirkastu huomiseen iltapäivään mennessä.

Nyt siis vain makoilen teltassa.

Kilpisjärvi – Kautokeino, osa 1

 Vaellus, Viestit polulta  2 kommenttia »
elo 082011
 

image

Minä menen omin jaloin, minä menen maisemareittiä.

  – Laulu- ja soitinyhtye Stam1na, kappaleesta Elämän tarkoitus.

Parin päivän päässä Kautokeinosta, tosin vasta kolmantena menen perille sillä syön ensin ruokani loppuun. Jäljellä olevat päivät ovat helppoja, mutaiset kosteikot eivät vain ole kovin mukavia kävellä, mutta niitä ei ole onneksi kovin paljoa.

Kilpisjärveltä oli viisi päivää aurinkoista tai puolipilvistä keliä, yhtenä aamuna satoi kun nukuin vielä ja Reisadalenin osuus muutaman päivän ajan oli puolipilvistä. Nyt Reisadalenista ylös nousun jälkeen on ollut pari päivää pilvistä, eilen illalla satoi hetken, tänään on näkynyt sateita joka puolella ympärillä, mutta vasta leiriytymisen jälkeen osui kohdalle.

Alusta polku oli tutun ikävää Haltille kulkevalla reitillä, mutta Pihtsusjärveltä kun käännyin vähemmän kuljetulle polulle, eli jatkoin Kalottireitillä, muuttui kulkeminen mukavammaksi ja Reisadalen oli hyvin miellyttävä. Nyt ennen Kautokeinoa on korkeuserojen puolesta helppoa ja polku suurimmaksi osaksi kuivaa ja hiekkaista, mutta sitten välillä on ikäviä kosteikkoja, eivät kuitenkaan matkaa pysäytä. Mutaisessa vedessä kävelyn jälkeen kannattaa kyllä sukat pestä illalla, vaikka ne eivät ehtisikään kuivua sateisessa ilmassa, sillä likaiset sukat voivat aiheuttaa enemmän harmia jaloille kuin puhtaat ja kosteat.

En odottanut tältä osuudelta paljoa, mutta pitkän avotunturissa vietetyn ajan jälkeen Reisadalen oli erittäin mukava. Mäntyjä, kuusia, haapoja ja pihlajia koivujen lisäksi, miehen korkuisia saniaisia ja muutenkin hyvin rehevää aluskasvillisuutta. Mustikoitakin löytyi, sekä jonkun puutarhasta karanneita punaisia viinimarjoja, hilloja harvakseltaan. Polku oli suurimman osan matkasta hyvin tasaista ja helppoa, vasta Nedrefosshyttalta eteenpäin oli haastavampia paikkoja kun kulki Imofossenille. Matkalle osunut Mollisfossenin vesiputous, 269 metriä, ei joen väärältä puolelta paljoa ihmetyttänyt. Imofossen oli hienompi paikka, pääsi ainakin lähemmäs ihmettelemään kun kaksi vesiputousta tippuu samaan kanjoniin. Niin ja matkan puoliväli ylittyi jossain Reisadalenissa, luulisin, ainakin ajan puolesta.

Imofossenilla oli myös hyvä kuvailla kun osui hyvät pilvet kohdalle. Hyvä kuvailla tosin tarkoittaa vain mahdollista lopputulosta, sillä itse paikka jossa kuvasin oli pari-kolmekymmentä metriä korkea kieleke ja haluamani sommittelu vaati aivan reunalla oloa, seisten. Muutenkin tälle osuudelle on osunut kohtalaisesti hyviä olosuhteita, välillä tietenkin yhdessä paikassa hyvät olosuhteet, mutta paikka ei sytyttänyt ja toisessa hyvä paikka ja huonot olosuhteet. Ei voi mitään tällä vaelluksella, matka jatkuu.

Hiljalleen voin aloittaa miettimään mitä kaupasta ostaisin, sitten katsoa mitä sieltä saa. Täydennyspaketin perille saapumista on turha toivoa, se joko on tai ei, ei vaeltajan toivomukset vaikuta siihen kuinka posti kulkee.

 Uudemmat artikkelit