On aika uudelle sooloseikkailulle Lapissa. Tällä kertaa kolme kuukautta ja 1300 kilometriä vaeltaen Norjassa, Ruotsissa ja lyhyt pätkä Suomessa.
Maastoon siirryn Sulitjelmassa, Norjassa, ja siitä seurailen ensimmäiset 700 kilometriä kalottireittiä Kautokeinoon saakka. Reittiä muuttelen tarpeen ja mielihalujen mukaan, reittivaihtoehtoja kun skandeilta löytyy tarpeeksi. Ainoa vaatimus on osua ennen ruokien loppumista seuraavaan kylään, jonne posti on kuljettanut ruokatäydennyspaketin.
Kautokeinosta vaelluksen päätepisteeseen Sandfjordin hiekkarannalle Vardön pohjoispuolelle on enemmän omien polkujen löytämistä. Finnmarkissa ei kulje samalla tavalla vaellusreittejä kuin etelämpänä Pohjoismaissa. Polkuja varmasti löytyy, mutta mitkä niistä sitten mahtavat kulkea minun haluamaan suuntaan jää nähtäväksi.
Ruokatäydennyksiä noudan ensimmäisen etapin ja noin kahdeksan päivän jälkeen Ritsemistä, jonka tunturiasemalle voi lähettää paketin. Sen jälkeen etapit ovat aina noin 12 päivää ja täydennyspaketit löytyvät Abiskosta, Kilpisjärveltä, Kautokeinosta, Lakselvista ja Tanasta. Paketit Norjaan olivat kysymysmerkki, sillä Norja ei ole EU-maa, joten tulli on välissä sekä postikulut ovat melko suuret. Paketin sisällön arvo on noin 50 euroa ja postikulut ovat 56 euroa, mahdollinen Norjan ALV vielä päälle. Ruokabudjetissa on kuitenkin varaa ja nyt tietää mitä ruokaa on sekä minkä verran.
Sähköntarpeen kameraa ja puhelinta varten tyydytän 10 wattisella aurinkolaturilla, näin ollen ei pitäisi olla lainkaan tarvetta käyttää majoituspalveluita koko matkan aikana.
Valmisteluita tällaiselle matkalle tietenkin tulee melko paljon, varsinkin kun luovuin vuokra-asunnosta matkan ajaksi, joten tavaroiden siirto säilytykseen ja matkan valmistelu olivat samaan aikaan. Viimeisten tavaroiden siirto ja asunnon siivous olivat matkalle lähtöä edeltävänä iltana, ja oikeastaan yönäkin.
Kovasti on ollut työtä, mutta ulkona oikeassa maailmassa ollessa on hyvä olo, vaikka koko aikaa ei aurinko paistaisikaan, joten tämän pitäisi olla vaivan arvoista. Kerron vaelluksen jälkeen oliko.
Kirjoitan tänne blogiin viestejä matkan varrella, koska sitten satun olemaan puhelinverkon ulottuvilla. Kommentit ovat erittäin tervetulleita, sillä hiljaisia ja matalamman motivaation päiviä voi odottaa tulevan vastaan näin pitkällä matkalla ja silloin pienikin voi auttaa jaksamaan.
